sellasta

mun pää tuntuu hajanaisemmalta kun ikinä, ja mua väsyttää niiiin paljon. silti en anna itelleni lupaa hengähtää, vaan painan eteenpäin järkähtämättä, vaikka tiedän että kohta ei ole enää vaihtoehtoja, vaan sitten pudotaan ja lujaa. en sinänsä tunne mitään, mutta tiedän etten jaksa näin kauaa. olo on koko ajan tunteeton, millään ei tunnu olevan oikeen mitään tunteellista painoa, pelkkiä tärkeysjärjestyksiä, mistä niistäkään en kaikista oikeen tiedä minkä takia jotkut asiat on toisia tärkeämpiä. mun aivot on jatkuvassa shokissa tai jotain, ne ei toimi kunnolla enää. en edes tienny mikä päivä tänään on! en muista mitään, kaikki tuntuu vaan valuvan mun ohi enkä ehdi reagoida mihinkään, ja vaikka ehtisin, en pysty. mun aivot ei enää lähetä mitään signaaleja mihinkään päin, oon täysin turta. eilenkin meidän non 50kg painava koira hyppäs mun jalalle, ja sen kynsi uppos mun varpaaseen, enkä edes hievahtanu. vasta pari minuutta jälkeenpäin kysyin Joonalta, että huomaisko musta että niin kävi just, ja sen vastaus oli ettei se olis tienny mitään ellen olis sanonu... että näin.

mä en tiedä mitä pitäis tehdä. kuukauden päästä on taas aika psykiatrille, joka vaan haluaa tietää syönkö lääkkeeni, ja tarviinko niitä lisää, eli siis uusia. eihän mulla ole tällä hetkellä käytössä kun Ketipinor 25mg 2x/pvä, Opamox 15mg max 6x/pvä, Peratsin 4mg 2x/pvä, Tenox 10mg 1-2x/pvä, Deprakine 300mg 3x/pvä ja Sertralin 50mg 1x/pvä. terapiaa mulla ei ole enää ollenkaan, koska kaikki on luovuttanu mun suhteen. mua ei kuulemma voi parantaa, vaan pelkkiä oireita voidaan lieventää. se taas tarkottaa sitä, että tulen syömään lopun elämääni lääkkeitä, jotka ei mua todellisuudessa auta, vaan luo pelkän illuusion onnellisuudesta, jos sitäkään. kiva.

16 pilleriä päivässä, 7 päivää viikossa, 365 päivää vuodessa eli: 112 pilleriä viikossa, 5840 vuodessa.

koiraterapiaa

meille tulee tänään koira. koekäyttöön tosin, jos se ei tule toimeen kissojen kanssa niin joudutaan ettimään sille uus koti, mutta näillä näkymin se tulee ihan pysyvästi. toivon että saisin siitä vähän apua ahdistukseeni, ja se pakottais mut ulos kävelylle, joten ehkä saan vähän lisää energiaakin ja sitä kauttakin sitä hyvää oloa. odotan myös sen kanssa touhuamista eli temppujen opettamista ja seuraa. aion opettaa siitä unelmakoiran itelleni ja Joonalle. kiltin ja kunnollisen, rauhallisen. :)

pikkujoulua ja kaikkea turhaa

perjantaina olis siis meidän pikkujoulut/ läksijäisjuhlat, koska me muutetaan pois tästä kaupungista noin parin tunnin ajomatkan päähän keskelle ei mitään, Joonan vanhemmille. ei vaan rahat riitä täällä asumiseen. vituttaa niin perkeleesti, mutta toisaalta se on iso helpotus, kun sitten jää enemmän rahaa käteen ja voi ehkä syödä muutakin kun makaroonia. :D ehkä saan jopa vaatteet niskaani, niistä kun meinaa olla sen verran puutetta että äiti lahjotti mulle yhen talvitakeistaan... se on kyllä ihan hirveä mutta kunhan kukaan ei näe niin se ajaa asiansa.

paljon olis vielä järjesteltävää ja huomenna on lähdettävä ostoksille kun tulee veronpalautukset, niin ostan jo suurimman osan ellen kaiken valmiiks perjantaita varten. enää pitäis vaan keksiä vaatteet jostain, kun mulla ei tosiaankaan ole sellasia. vittu että meinaa palaa käpy. noh, vähän lohduttaa tieto siitä että kun perjantaina oon saanu ruuan valmiiks kavereille, voin istua alas ja ryypätä itteni tainnoksiin. :)

jouluilua

ääh, yleensä mä vihaan joulua ja kaikkea mitä siihen liittyy (paitsi kinkkua, nam) mutta tänä vuonna tuo oma kulta on tehny mut niin onnelliseks etten jaksais odottaa kaikkea joulukoristeita ja lunta ja kinkkua ja ruokia ja ihan kaikkea! ihan järjetön joulufiilistelyinto nyt. :D oon jopa tilannu jo ensimmäisen joululahjankin! yleensä ostan vaan jotain pientä viimesellä viikolla, mutta tänä vuonna mä oon ajoissa! :D

diagnosis: mental.

tuli tuossa lueskeltua noita pskiatrien kirjottamia juttuja musta,( niitä oli 6 eri lausuntoa, eikä siinä vielä kaikki) ja täytyy sanoa että mä ihmettelen miten oon vielä tässä. siis niitä juttuja lukiessa tuntu että ne on kirjotettu jostain toisesta ihmisestä. "enhän minä ole ollu tuollanen, eihän mulle oo käyny noin..." mutta valitettavasti ne on totta joka sana. tässä lista näiden 6:n lausunnon mainitsemista diagnooseista, ja tässä ei siis ole kaikki:

F29

F33.3

F33.2

F33.9

F41.0

F43.1

ajankohtaisimpana tietona voin mainita että tällä hetkellä mennään sen perusteella että mulla on kaksisuuntainen mielialahäiriö, traumaperäinen stressihäiriö, paniikkihäiriö, skitsoaffektiivinen häiriö ja dissosiaatio-oireilua. oli niitä kai vielä pari muutakin, syömishäiriö ainakin, vaikka siitä en oo kellekkään puhunu... mutta nuo häiriöt nyt on yhtä ja samaa shaissea kaikki. :P

nykyään melkein kaikki tulee mulle pulloista. lääkepulloista. vähän iloa, tasapainoa ja rauhallisuutta. silti kaikki menee systemaattisesti ja vääjäämättä päin vittua. ei siinä, en valita. tiedän vaan itteni, ja tiedän jo etukäteen että tästä ei seuraa hyvää. oon ollut liian kauan onnellinen, luisun maniaan ja sen kautta pimeyteen.

i love to hate myself

Clawfinger- I love to hate myself

"I always criticise myself for being what I am 

I despise myself for being born inside this man

I don't express emotions I just keep them bottled up

I always keep my doors closed when they should be opened up

I love to hate myself my biggest threat is me

I look at my reflection and I see an enemy

I love to hate myself my biggest threat is me

I look at my reflection and I see an enemy

I expect the worst 'cos I lack self confidence

I just close myself off when the pressure gets intense

I put myself down every time that I'm setback

I stop myself before I start so I don't lose my track

I love to hate myself my biggest threat is me

I look at my reflection and I see an enemy

I love to hate myself my biggest threat is me

I look at my reflection and I see an enemy

I love to hate myself 

I love to hate myself 

I love to hate myself 

My biggest threat is me

I feel so bad about myself 'cos I don't think I'm good enough

And I don't dare to say the things I know I really should discuss

I think I need someone to help me get my feet back on the ground

Because I kick my fucking head in when I'm already lieing down

I love to hate myself my biggest threat is me

I look at my reflection and I see an enemy

I love to hate myself my biggest threat is me

I look at my reflection and I see an enemy

I love to hate myself 

I love to hate myself 

I love to hate myself 

My biggest threat is me"

tää biisi on mulle niiiin sopiva. oon niin sisäänpäin suuntautunu ihminen että mä vielä revin itteni henkisesti palasiks joku päivä. ei vaan oo oikeen keinoja päästää asioita ulos. yritän vaan unohtaa.

kaiken.

shaibaa!

koko yön heräilly. oikeastaan vois sanoa sen toisinpäin, nukahdellu. terapeutti soitti mulle että lääkärille pääsis 18.12. vähän turhan kauas mutta noh, minkäs teet. yritin siinä saman puhelun aikana kertoa miltä musta tuntuu mutta se käytännössä lätkäs mulle luurin korvaan. kiva.

sillä oli taas hieno idea että alan käymään jossain perkeleen korva-akupunktiossa. mulla on neulakammo.

se kysy miten haluan jatkaa. en minä tiedä. haluan sinne psykoterapiaan kun ei mikään muu auta. mua ei silti sinne suositella. kaikki perusteet olis päästä mutta terapeutti on sitä mieltä etten kuitenkaan kävis säännöllisesti niin se ois turhaa. mitä sekään minun motivaation tasosta mitään tietää...

antaisivat mun olla jos ei kerran päästetä oikeaan hoitoon. jättäköön mut yksin, ihan sama. oikeasti mua ei kiinnosta olla enää tekemisissä niiden kanssa. kunhan uusivat reseptit ja tarvittaessa lisäävät annostusta. en mä niitä muuhun tarvii. pärjään hyvin näinkin.

vittu.

prkl

tyhmää herätä joka yö kolmen ja neljän välillä. haluaisin nukkua edes yhen yön kokonaan. ei auta vaikka kuinka syö lääkkeitä. :(

tänään oon täytelly hirveästi kaikkia taulukoita. alan tarkkailla mielialojani ja nukkumisiani.

voisin merkitä ehkä ylös myös noi paranoidiset päivät kanssa, koska luulen että mun psykoosit tai skitsoaffektiivinen häiriö vai miks ne nyt sitä kutsuukin, niin se on pahenemassa. oon harhainen ja ahdistunu useammin kun ennen.

oon löytäny tavan helpottaa sitä ahdistusta, mutta siitä en kirjota tänne. sille on oma paikkansa mun komerossa.

about sleep

oon tässä miettiny aikalailla mun nukkumista ja päivärytmiä muutenkin. mulla ei oikeastaan ole rytmiä. aamusta iltaan on vaan samaa tahtia ja sitten täys seisaus kun meen nukkumaan vasta sillon kun ei pysy enää silmät auki lääkkeiden ottamisen jälkeen.

mun pitäis alkaa rauhottua jo aikasemmin illalla, niin että se uni tulis pikkuhiljaa, eikä yhtäkkiä kesken kaiken. oon jo ties kuinka monena yönä nukahtanu kattoessani koneelta jotain leffaa tai sarjaa. ei se voi olla hyväks aivoille. ehkä mun pitäis alkaa taas lukemaan tai muuten vaan makaisin sängyllä ennen kun alan nukkumaan.

tähän mennessä oon tehny kaikkea mahollista ennen nukkumaan menoa niin paljon kun oon ehtiny, vaikka askel horjuis kuinka paljon ja silmät lupsuis kiinni vähän väliä. mä jopa virkkasin kissoille pedin päällisen lattialla maatenn silmät puoliks kiinni, kun olin niin väsyny etten pystyny enää edes istumaan. ei sen pitäis mennä niin.

mun aivot käy ylikierroksilla joka ilta kun meen nukkumaan ja ehkä sen takia näen niitä päinajaisiakin. sen takia mun pitää ottaa enemmän rauhottavia illalla, siis ihan naurettavia määriä! yleisin on 2 ketipinoria, 2 tenoxia ja 6 opamoxia! ei tuommoset määrät voi olla hyväks kenellekkään. viime aikoina oon yrittäny vähentää, mutta kun yks alkaa toimia niin alkaa ajatukset olemaan sitä luokkaa että "miks en ottais vielä yhtä? tulis uni nopeammin. otetaas toinen." ja hetken päästä kolmas, neljäs ja sitä rataa. olisinko koukussa?

noihan on tosi riskialttiita lääkkeitä riippuvuuden kannalta, ja oon syöny niitä jo kolme kertaa pidemmän ajan kun on kaikissa suosituksissa... voi olla. vaikka en päivisin tunne mitään himoa syödä niitä. en kyllä illallakaan, se vaan on se päähänpisto että hei, miksipäs ei?

ehkä tähän kaikkeen auttais just se että tekis aamun ja päivän puolella eniten kaikkea ja sit koittais vähän hiljentää tahtia iltaa kohden. ja tietty se että ei kattois mitään ohjelmia just ennen nukkumaan menoa ja menis sänkyyn hyvissä ajoin ihan vaan rentoutumaan. voisin ehkä alkaa joogaamaan iltasin, sehän rentouttaa.

en tiiä, tätä pitää vielä miettiä ja testailla, mutta tänään ainakin koitan olla ottamatta hirveitä määriä pillereitä illalla.

en voi sille mitään, lapsen kaipuu alkaa olla jo aika sietämätöntä. jos ei vaan tarviis syödä näitä lääkkeitä ja jos se vaan onnistuis niin alkaisin vaikka heti äidiks. mun elämästä puuttuu se pienen pieni ja suloinen kulmakivi, jota ilman en jaksais enää elää.

art

ei tuo taiteilu oikeen onnistu... mikä siinä on kun parhaat inspiraatiot ja tuotokset tulee sillon kun on pää ja kämppä sekasin. mitä siistimpää on, sitä vähemmän tulee ideoita päähän... sain maalattua yhen kämäsen taulun, enkä oo siihen yhtään tyytyväinen.

laitoin myös vähän tauluja makuuhuoneen seinälle jotka ei ilmeisesti suostu pysymään siellä... -_-" noh, ei voi mitään. sain sentään koristevalot laitettua ikkunan ympärille eri tavalla kun ne oli ja siitä tuli ihan hieno.

eipä tässä muuta kun kattois telkkaria.

siivousta

oon nyt viimesen viikon aikana siivonnu ihan hirveen paljon. kaikki pois heitettävä on jo heitetty pois tai odottaa viemistä pussissa. kaikki laatikot on järjestetty moneen kertaan mitä erilaisimpiin asetelmiin, käyttötarkoituksen mukaan. kaikki on valmiina käytettäväks, mutta kysymys kuuluu, millon ja mihin niitä käytetään? enhän mä tee muuta kun siivoan ja treenaan nykyään. en käy ulkona. en tarvii näitä tavaroitani lähinnä juuri sen takia. silti pidän niistä kiinni, koska eihän sitä tiedä millon intoudun lähtemään taas ulkomaailmaan. oon viettäny noin kolme kuukautta sisätiloissa, muutamaa kauppareissua, yhtä baarissa juotua breezeriä ja pakollisia vierailuja lukuunottamatta.

alan olla jo niin eristäytynyt, etten osaa enää edes puhua ihmisille. mua ei vaan kiinnosta mitä sanottavaa mun kavereilla on. olettaen että mulla on sellasia, sillä eipä oo kun kolme ihmistä näiden kolmen kuukauden aikana kyselly miten menee tms. eikä se kyllä haittaa. oman kullan seura on ollu mitä ihaninta. ei tarvii kun kävellä makuuhuoneesta olohuoneeseen, niin pääsen heti kainaloon, millon vaan. voin puhua kaikesta mitä päässä liikkuu, eikä se tuomitse mistään. se on vaan niin tukevainen ja rakastava, huolehtiva ja ihana. en voi muuta edes pyytää. :)

vihdoinkin!

oon vähän saanu rauhotettua itteäni. olin tekemättä mitään melkain tunnin. ei se ollutkaan niin ahdistavaa kun luulin. väsymys painaa edelleen huonosti nukutun yön takia, mutta en kuitenkaan oo saanu itteäni rauhottumaan niin paljoa että saisin otettua päikkärit.

jos menis vaan makoilemaan sohvalle ja kattoo sitten jos tulis uni :)

vääääsy

väsyttää ihan törkeesti, mutta ihan turha edes yrittää nukkua. heräsin ihan liian aikasin, sitä ennen nukuin pelkästään pätkissä, ja nyt hereillä ollessani en oo pysähtyny hetkeksikään. koko ajan keksin uutta tekemistä ja järjesteltävää.

tää mania on aika inhottava sen takia, kun missään vaiheessa ei kunnolla väsytä. vaikka heiluis tukka putkella koko päivän niin illalla ei kuitenkaan saa unta. ja jos saa, se on pelkkiä pätkiä, joista herää duracell-pupuna. pitää pinnistellä olemaan väsyny.

voi olla että sammuisin sohvalle tunniks tai pariks jos antaisin itteni hengähtää, mutta en tiiä onko se ihan fiksua, kun illalla ei sitten ehkä saakaan unta ja sama rumba sitten huomennakin...

unettomuus.

tarviiko muuta sanoa? en saa nukuttua, kiitos ilmeisesti manian. jos saankin nukuttua, se on sitä lääkepöhnäunta, joka ei  auta aivoja palautumaan ollenkaan. vajoan vaan syvemmälle ja syvemmälle harmaaseen verhoon.

tänä yönä heränny jo sellaset 4-6 kertaa. kello on nyt 4:13. tekis mieli nukkua vielä. otin yhen rauhottavan taas, mutta eihän tuo mitään auttanu. hirveästi väsyttää pystyssä ollessa, mutta makuulla ollessa haluaa vaan nousta ylös.

en kyllä edes tiiä mihin aikaan menin nukkumaan. joskus 8-9 kai. illalla siis. mnoh, jos tässä vielä jonkun aikaa tuumailis ja tunnustelis että nukunko vielä vai alanko taas tekemään jotain järkevää.

eilen muistaakseni kävi niin että nukuin tätä samaa pätkäunta, nousin ylös ja nukahdin sohvalle. en kyllä oo ihan varma oliko se eilen. tais olla toissapäivänä. no ihan sama.

myönnetään.

lääkkeet on keikauttanu mun mielialan taas manian puolelle. koko päivän oon yrittäny vakuutella itelleni että näin ei ole, mutta on se. päässä hokee jamaikalaisella aksentilla naisääni: "we have talked about it." ja "we all know." hokee se muutakin, mutta nuo on ne eniten kuuluvat.

koitan koko ajan keksiä itelleni tekemistä, ettei vaan tarviis pysähtyä. en tiiä miks, mutta ahdistaa ajatus paikallaan olemisesta, mitään tekemättömyydestä.

tänään tää kämppä on kokenut suuren mullistuksen, kun joka paikka on myllätty sekasin ja kaikki pienintäkin yksityiskohtaa myöten laitettu takasin, hieman eri paikkoihin ehkä, mutta järjestetty. kaikki on paikoillaan. kaikki on valmista. miksi se ahdistaa?

oon tänään jopa niputtanut johtoja, joita kulkee tietokoneeseen, akvaarioon yms. pienille sykkyröille teipin ja kumilenkkien avulla, ettei mikään vaan menis sekasin tai toistensa päälle. kaiken on oltava täydellistä. jopa muovikukkien terälehdet on oltava keskeltä korkeammat kun reunoilla, mikä on aiheuttanut monta tuskastunutta minuuttia ja monta eri ojennuskertaa.

häiritsevintä tässä kaikessa siisteydessä taitaa olla matot. tää kämppä on kai rakennettu jotenkin oudosti vinoon kun koko ajan tuntuu menevän matot vinoon. ne ei vaan seuraa huoneiden seinien linjoja. jos yheltä sivulta menee oikein, toiselta menee väärin. eikä sitä voi korjata.

niskaan alkaa jo sattua kaikki tää siivoaminen. ehkä voisin pyytää Joonalta niskahieronnan tänään. tää nimittäin tosissaan sattuu. ja se on paljon sanottu minulta joka en oikeastaan ikinä valita tai reagoi mitenkään kipuun.

ai niin, kelan asiat alko vihdoinkin rullaamaan, tänään tuli postissa päätökset eläkkeestä ja takuueläkkeestä ja liikamaksun perimisestä. enää asumistukihakemus odottaa ratkaisua. eihän tuo hirveästi tule varmaan olemaan, niin pieni vuokra enkä asu yksin mutta olis edes jotain. ilman asumistukea mulle jäis vaan 100€ kuussa käteen niin ei hyvä. sen verran menee kissoihin jo yksinään.

en kyllä tajua miten tää nyt yhtäkkiä on maanisuuteen menny... eihän sen pitäis olla mahdollista näillä rauhottavien määrällä... voisin toki syödä niitä enemmänkin, mutta alan jo tottua niihin niin päätin tehdä päinvastoin ja vähentää niitä... niin, siitähän se varmaan johtuukin! + siihen päälle vielä uudet psykoosilääkkeet jotka toimii myös masennukseen.

nousin sittenkin

en jaksanukkaan jäädä nukkumaan, vaan nousin ylös, siivosin eteisen ja laitoin pyykit kaappiin ja telineen piiloon, otin aamulääkkeet ja tein päivän ekan treenin.

seuraavaks jos jois aamukahvit tai jotain ja alkais siivoamaan kunnolla. olin ilmeisesti viime yönä tehny listan kaikesta mitä voisin tänään tehdä ja täytyy kyllä sanoa että vaikka tuo lappu aika täydeltä näyttää, ei ihan mahdoton ajatus. noi lääkkeet pistää silleen pään sekasin etten enää aamulla muista mitä illalla tein, niin oon ilmeisesti oppinu jättämään itelleni muistilappuja aamua varten :D

yöllä on satanu vähän lunta, näyttää kivalta. voisin ehkä käydä kävelylläkin tänää jos jaksan kaiken jälkeen vielä. mutta nyt taidan kokeilla uutta kasvonaamiota, eli kahvia ja satsumaa. keksin joka päivä uusia, tää on ihan hullua! :D mutta kivaa. :)

huoh

klo 6:58 ja oon taas hereillä... kolmas kerta tänä yönä kun herään. ei jaksais näitä pätkäuni-öitä yhtään enempää. kai tähän on vaan totuttava.

jaahas

kello on 2:24 ja heräsin just... miksen vois vaan nukkua edes yhtä kokonaista yötä... nojaa, kohta yritettävä uudestaan.

clean

oon tosi innostunu siivoamisesta ja liikkumisesta. teen niitä joka päivä, vaikka mikä olis, löydän koko ajan korjattavia tai väärällä paikallaan olevia tavaroita ja sitten järjestelen niitä onnessani. :) oon ollu pirteämpikin nyt kun alotin tuon uuden lääkkeen minkä nimeä en ikinä muista. ehkä musta voi sittenkin tulla ihan toimiva ihmisyksilö. :) rakastan tän kämpän siivoamista, unelmointia, sisustamista ja kaikkea sellasta. oon oppinu jopa tykkäämään tiskaamisesta. :D

eipä tässä kai muuta. :)

5:30

on aika jolloin heräsin. ihan liian aikasin, mutta ei voi mitään. nukuttaapahan ens yönä sit enemmän.

päivän ekat treenit tehty ja vatsalihakset huutaa hoosiannaa, pakaroista puhumattakaan.

kissat on pissiny kaikkialla, eli tänään ois siivottava kunnolla ja pestävä lattiat yms. ei vaan viiti ihan näin aikasin rymistelemään ja huudattamaan imuria. pyykkiäkin ois vielä viimenen korillinen ja yks tyyny pesemättä.

tein itelleni taas kasvonaamion, satsumalla. virkistää kivasti. :) kirvelee vähän, mutta sehän vaan meinaa että se toimii. :)

röökit ja cola näyttää uhkaavasti loppuvan, eikä oo varaa ostaa lisää... mitähän sitä tekis... noh, ehtii sitä miettiä vielä. ja mulla pitäis olla hätävaratupakkaa kaapissa jemmassa, joten ei ne kai ihan lopussa ole.

tylsyyksien tylsyys

olin eilen illalla ihan liian tehokas, kaikki kaapit ja laatikotkin on järjestetty symmetrisesti ja tasaisin välimatkoin omille paikoilleen, ja koko järjestelmä on niin täydellinen ja käyttötarkoituksellisesti niin korrekti, etten uskalla vaihtaa minkään tavaran paikkaa. ei mulla ole enää mitään tekemistä, kun ei voi edes siivota enää! okei ainahan voi imuroida tms, mutta ihan turhaa kun ei oo lattiallakaan oikeen mitään.

mitä mä keksin? tänään oon tiskannutkin jo pari- kolme kertaa. ihan tyhmää kun ei oo tekemistä. uloskaan ei kiinnosta lähteä, vaikka siellä paistaa aurinko. mitä sielläkin tekis? kävelis vaan ympyrää. ei oo kyllä mun päivä nyt ollenkaan. täykkäritkään i suostu latautumaan. tyhmää.

huomasin tuossa eilen lääkkeitäni tutkiskellen netin avulla, että mulla on nyt kaikista järkevimmät lääkkeet käytössä, mitä mulla on ikinä ollu. en vaan tajua miksei tuota oo mulle ennen määrätty, vaan on kokeiltu kaikkea turhaa siitä ympäriltä.

näistä lääkkeistä ei oo tullu minkäänlaisia sivuvaikutuksia, paitsi ekoina parina päivänä vähän väsytti. sen jälkeen ei yhtään mitään. mieliala on pysyny suht samassa eli hyvässä, pirteässä, eikä oikeastaan mikään oo menny vikaan.

viime aikoina musta on tullu tosi epäsosiaalinen. oon nyt ollu lähestulkoon linnoittautuneena kotiin jo muutaman viikon, lukuunottamatta reissua kinnulaan ja niitä paria päivää jolloin hoitelin asioita kylällä. en vaan halua nähdä ihmisiä enkä puhua kenenkään kanssa. oon kyllästyny niihin vähiinkin kavereihin joita mulla oli. mulle riittää kullan seura ne muutama tunti päivässä kun se on hereillä.

musta on varmaan tullu colariippuvainen. odotan koko ajan millon tuo siwa aukeaa että pääsen hakemaan päivän fixin. tai no, että kulta menee hakemaan. :D eilisestä oli puoli tuoppia jäljellä, joten join sen aamulääkkeiden kanssa. ai että kun teki hyvää! normipäivänä mulla menee 2-4 litraa light-colaa.

mun naama näyttää päivä päivältä paremmalta. tänään ei oo enää yhtään näppylää, vähän vaan punottaa muutamasta kohdasta, mutta muuten oon jo aika tyytyväinen tähän turpaani. enää muutama kerta samaa rutiinia kuorinnan ja satsuman kanssa niin luulisin olevani valmis. sen jälkeen aion edelleen käyttää niitä samalla tavalla, mutta vähän harvemmin.

ehkä mun ruokavaliokin liittyy noihin iho-ongelmiin. syön kauheasti rasvasta ja hiilaripitoista ruokaa, eli ei mikään ihme että tulee finnejä. myös se, etten käy heti hikoiltuani suihkussa, eli treenien tms jälkeen.

en jaksais odottaa sitä kaunista minää jonka tiedän olevan jossain tän ruman ulkokuoren alla. haluan vihdoinkin pystyä olemaan ilman meikkiä ihmisten edessä häpeämättä itteäni. :)

hm jännä

otin iltalääkkeet ja silti siivosin koko kämpän taas uudelleen. en tajua mikä mua vaivaa kun pitää koko ajan siivota. noh, tuleepahan puhdasta. huomenna ehkä järjestän loput kaapit lopulliseen järjestykseen ja heitän turhat menemään.

meinas iskeä paniikki kun oli rööki ja cola lopussa, mutta onneks kulta pelasti tilanteen. :) nyt ehkä suihkuun, lisää rauhottavia ja nukkumaan niin jaksaa huomenna taas tehä ehkä jotain. :)

p.s. harmi kun nää mun virtapiikit tulee aina iltaisin. koko päivän aina mietin tekeväni jotain, mutta saan aikaseks vasta illalla. ehkä huomenna olis parempi päivä sen suhteen. :)

tylsää

enpä olis uskonu että mulla voi olla näin tylsää. oon siivonnu koko päivän enkä vieläkään malttais pysyä paikallani, mutta ei oo hirveesti enää tekemistä. tein äsken jopa kasvohoidon taas kun ei ollu muutakaan tekemistä. nyt oon taas ihan tylsistyny. telkkarista ei edelleenkään tuu mitään ja kulta vaan nukkuu kissojen kanssa, niin ei niistäkään oo paljon seuraa.

tässä alkaa jo vakavasti harkitsemaan nukkumista kun ei oo tekemistä. en viiti sinne lenkillekkään lähteä yksin, varsinkaan nyt kun siellä vielä sataakin.

viuh

noin, nyt ois kämppä siivottu miljoonannen kerran ja on syöty ja tiskattu, mitähän sitten keksis... vähän ehdin jo treenaillakin kun on vaan niin tylsää kun ei oo tekemistä.

tänään join pitkästä aikaa kahvia. en edes muistanu miltä se maistuu, mutta hyvää oli, joten join 3 kuppia. :D ei mikään ihme siis että virtaa tuntuu riittävän vähän liiankin paljon.

harmi kun ei voi kattoa täykkäreitäkään kun ois viimenen tuottari näkemättä, ja mulla on se vaan jollain patalushka-kielellä dubattuna, ni ei hirveesti kiinnosta kattoa. :P telkkaristakaan ei tuu mitään. on tää vaan hankalaa taas.

vau.

mun naama näyttää aivan upealta eilisen kuorinnan ja c-vitamiini hinkkauksen jäljiltä. :o aion todellakin jatkaa tällä linjalla, mulla ei oo ikinä ollu näin puhdasta ihoa ja näin vähän näppylöitä ja mustapäitä. ja tuonkin hoidon keksin yhtäkkiä ihan omasta päästäni kun huomasin keittiössä melkein vanhentuneita satsumoita :D vähän mahtavaa! :D

tänään tiedossa siivoilua ja lisää kauneudehoitoa. teen varmaan taas kuorintanaamion jossain vaiheessa ja toistan eilisen mahtavan älynväläyksen :D

last one today

päivä olis aikalailla pulkassa, eli ei muuta kun aamun lääkkeet valmiiks ja nukkumaan. olin vähän hölmö ja otin unilääkkeet ennen suihkuun menoa niin tuli siinä sitten hoiperrellessa siivottua oko kylppäri. :D huomenna voisin ehkä lähteä jopa kävelylle, ellei ulkona oo ikan lonkantappokeli. ois kiva olla ulkoilmassakin pitkästä aikaa ja unohtaa tää kotona mölläily hetkeks. ajattelin myös siivota huomenna lisää ja pestä pyykkiä. :) olis niin paljon ideoita mitä vois tehä, mutta toi toteutus vähän tökkii. ehkä huomenna ois parempi päivä, saatan jopa aloittaa päiväni kahvikupposella pitkästä aikaa. :)

tänään tuli syötyä aika paljon, joten huomenna syön enemmän niitä nälänpoistajia ja keksin tekemistä kun tulee tylsyys syöpöttelyolo. :)

beauty things...

nyt on iskeny vähän sellanen ulkonäkö-villitys itelle, haluaisin hoitaa ensimmäisenä ihoni kuntoon, koska mulla on koko ajan finnejä ja mustapäitä enkä oikeen oo päässy niistä eroon. voisin alkaa pesemään naamaani vähän useammin, jos se auttais asiaa. sit pitäis jaksaa ajella kaikki karvatkin säännöllisesti, kun mua ällöttää esim. säärikarvat, hyi! naisten ei kuulu olla karvasia. sit pitäis vielä pudottaa vähän painoa, kunhan tässä nyt ehtii. siihen menee tosi tosi kauan mutta ei voi mitään. ehkä vielä joku päivä oon tyytyväinen ulkonäkööni, mutta nyt en.

pills

tänään oli superpäivä ja käytiin nii monessa paikassa että en ees muista. psykiatrilla käytiin ainakin ja sain uusia lääkkeitä, taas. :D ravintolisien sun muiden kanssa tulee syötyä 13- 28 pilleriä päivässä. jos ei näillä nyt lähe nii ei sitten millään! :D

nälkää ja kissankakkaa

ei oo vähään aikaan tullu kirjoteltua mitään kun oon ollu niin täykkäreiden lumoissa.

oon nukkunu aika paljon, vähän yrittäny nousta sängystä ylös siivoilemaan päivisin ja... noh, siinäpä tuo oikeastaan onkin.

meille tuli kuudes kissa, eli Tiki. se on ihan pikkunen muihin verrattuna ja piti kauhean murinan ekat pari-kolme päivää kun oli täällä. eilen se säikäytti jäämällä jumiin kaulapantaan leuastaan... oli jotenkin saanu sen kaulan ympäri ja suuhunsa.

rahat alkaa olla aika finaalissa, kun multa evättiin tuo asumistuki, enkä tiedä miks. pitää kai mennä kelalle sitäkin selvittelemään tuossa keskiviikkona kun sillon mulla on lääkäri ja päätettiin tehä oikeen tehopäivä siitä, eli hoidetaan kaikki asiat kerralla kun täältä nyt ulos lähetään. en oo käyny ulkona viime torstaista lähtien.

parvekeremppa alkaa olla lopuillaan eli ei enää kauaa kun pääsee sinne ihmettelemään.

nyt pitäis vaan keksiä tekemistä tälle päivälle. varmaan pelaillen ja ohjelmia kattellen menee tämäkin päivä.

aivopieru

pää lyö tyhjää. täällä sitä ollaan edelleen talonvahtina... hazy days... tänään ollu hirveän vetelä ja turvonnu ällö läski ummehtunut olo... johtunee varmaan siitä etten oo liikkunu täällä ollessa juuri muuten ku kauppaan ja takasin, ja syöny oikeastaan pelkkiä herkkuja. jos huomenna alkais taas yrittämään elää normaalia elämää. tämä päivä menee kai vielä saunoen, pelaillen ja ohjelmia kattellen koneelta ja telkusta. ei oikeen innosta tehä mitään ku on tällanen olo. :/

cats!

huomenna olis tarkotus lähteä kullan vanhemmille talonvahdiks kissojen kanssa, kun ne lähtee johonkin reissuun. ens torstaina tullaan takasin ja samana päivänä meille tulee uus kissanpentu. vähän jännittää että miten nuo muut siihen suhtautuu, mutta uskon että ne tulee hyvin toimeen. meidän Niilo on ollu aika yksinäinen kun nuo muut ei tykkää leikkiä sen kanssa, joten me toivotaan että tästä uudesta tulis sille hyvä kaveri. muilla meidän kissoilla on jo omat "parinsa" eli kaverit joiden kanssa ne leikkii, nukkuu ja huolehtii toisistaan eniten. Kleo ja Miemo on yks pari ja Iivari ja Pyge toinen. ja kaikki ne syrjii Niilo rassukkaa. :( kyllähän ne välillä leikkii, mutta useimmiten se saa Miemolta selkäänsä jos se yrittää leikkiä väkisin muiden kanssa kun niitä ei innosta. :( vähän ahdastahan täällä tulee kai olemaan kanssa, mutta eiköhän sopu sijaa tee :)

eipä nyt oikeen muuta tuu mieleen...

dreams are killing me

kolme viikkoa putkeen painajaisia, joka yö. joka helvetin yö. viime yönä oli kaikki kuolemassa, jopa minä. joona oli jättäny mut ja vaikka mitä kaikkea... heräsin 4 kertaa. kerran tuli taas lähdettyä sängystä ja kerran heräsin ilmeisesti omaan huutooni.

nää yöt vois jo loppua. en jaksa enää. haluan nukkua omaa untani, en lääkeunta. haluaisin kerrankin herätä olematta kuolemanväsynyt, ja haluaisin mennä nukkumaan pelkäämättä sitä, mitä yöllä saatan nähdä ja luulla.

liikaa virtaa edelleen

kämppä kiiltää puhtauttaan, mun selkä on antamassa jo periks mutta mieli ja kädet kaipaa vielä vaan lisää tekemistä. harmi kun mulla ei ole edes lankaa että voisin neuloa tai virkata, eikä oo helmiä että voisin tehä koruja. maalaamisesta ei tuu yhtään mitään kun kädet tärisee aika holtittomasti.

oon käyny läpi joka ikisen laatikon jopa kaapeista ja komeroistakin, heittäny kaiken turhan roskiin ja järjestelly tarpeelliset omiin paikkoihinsa, puunannu ja pyyhkiny enemmän kun varmaan ikinä. siltikään ei vielä muka riitä. kohta on varmaan mentävä soittelemaan naapureiden ovikelloja jos ne tarviis siivousapua :D

en malta edes pelata pleikkarilla, mikä on jo tosi huolestuttavaa. sen verran oon onnistunu pysymään aloillani että katoin yhen leffan ja pari ohjelmaa telkkarista, mutta sinä aikana oli pakko lakata sormien kynnet kahteen kertaan ja varpaiden kerran.

toisaalta tää on ihan mukava olo, mutta toisaalta taas ihan hirveä, kun ei voi edes istua paikallaan ilman että alkaa lihaksia pakottaa liikkumisen tarve. mieli ei suostu pysymään yhdessä paikassa samaan aikaan, vaan se harhailee minne sattuu.

kun olis vaan puolet tästä virtamäärästä niin ois just hyvä olla...

siivous jatkuu

joo alkaa menee jo aikalailla yli tää mun siivousinto... oon järjestelly jo melkein kaikki kaapit ja tein "pipilaatikon" eli sieltä löytyy kaikkea mitä tarvii jos jotain sattuu, tulee haava tai kipeeks yms. samalla tein pari remppa tarvike ja johtolaatikkoa, alkaa tuntua ettei täällä muuta ookkaan kun noita ja maalausvehkeitä. tein myös kissojen tarvikkeille oman paikan ja siivosin akvaarion aina huonoks menneitä lehtiä myöten. sitä tehdessä yks kissoista päätti käydä siellä uimassa :D rassukka juoksi piiloon makuuhuoneeseen jalkojaan sätkien :D

kultakaan ei saanu unta, johtunee ehkä mun kolistelusta. :D se pelas vähän aikaa ja nyt se meni kauppaan ostamaan tupakkaa ja kissojen tarvikkeita ja mulle muromysliä aamupalaks, kun on tuo syöminen jääny vähän vähemmälle nyt kun on ollu virtaa tehä kaikenlaista nii unohttunu. :)

mitähän sitä seuraavaks keksii, varmaan pestävä tänään pyykkiä jos on vapaita vuoroja. :)

manian alkusoinnut

mjooh, heräsin sitten vähän yli klo 3 yöllä enkä sitten enää pystyny nukkumaan, vaan oli pakko alkaa siivoamaan. jos uskaltaisin mennä yksin kellariin, veisin varmaan pyykkiäkin pyörimään... keittiön ikkunaan oli pakko laittaa lyhtyjä roikkumaan, eteisen lattia oli pakko pyyhkiä ja kylppäri oli järjesteltävä uudestaan peilikaappia myöten. tuli myös siivottua kissan laatikko ja laitettua pyykit kaappiin. tein myös kissoille uuden nukkumapaikan ja kaikkea muuta aivan järjetöntä, kuten järjestelin kortit jääkaapin ovessa uuteen järjestykseen, puhumattakaan ruokakomerosta.

oishan tuo kaikki ihan jees muuten, mutta kun tuohon tunteeseen herää kesken unien ja vielä näin älyttömään aikaan, ei voi muuta kun tulla siihen johtopäätökseen että maniakausi on taas tulossa, ellei parhaillaan jo ole päällä. ja tätähän ei pysty hallitsemaan muuten kun syömällä rauhottavia, mutta en halua, koska niistä tulee tokkurainen olo. mieluummin ajan itteni ihan piippuun joka päivä ja nukun sitten mitä nukun niiden rauhottavien voimalla mitä syön illalla. päivällä en halua niitä syödä.

oikeastaan ihan hyvä olo, vaikka tää ajankohta vähän ärsyttää kun yöllä piti tulla. mieluummin oon pirteä kun ihan kauhean angstinen tai vielä pahempaa, jumissa. ja hyötyy tästä kämppäkin kun jaksan pitää sen nyt ojennuksessa... ainakin sen aikaa mitä tätä kestää.

päivällä oli ihan hyper olo, en pystyny keskittymään mihinkään enkä silti pystyny tekemään mitään, koska menin ihan liian ylikierroksilla. makasin vaan sängyllä ja pelasin jossain välissä vähän pleikkarilla, mutta ei oikeen mikään hirveemmin innostanu. nyt taas innostais, mutta kello on niin vähän ja on niin vähän enää tekemistä etten taida tehdä mitään, ellen keksi jotain järkevää tekemistä.

clean home, clear head.

oon huomannu miten tyydyttävää siivoaminen on. pää tuntuu selvemmältä kun kämppä on siisti, enkä jaksais odottaa että pääsen taas siivoamaan. jotenkin tulee aina hyvä mieli kun on siivonnu. ja kun siivoaa.

oon ajatellu jonkun verran joulua tänään, missä vietän vai vietänkö ollenkaan, ja tulin siihen johtopäätökseen että haluan viettää sen kinnulassa appivanhempien luona. meillä ei kuitenkaan tapahdu yhtään mitään, eikä mun porukoillakaan, joten haluann sinne. eipähän menis ihan ohi kuitenkaan vaikka turha kulutusjuhla onkin. haluan vaan aikaa perheen ympäröimänä.

viimein ylös sängystä

pääsin siis tänään ylös sängystä, yön painajaisten ja heräilyn ja paniikissa olohuoneeseen juoksentelujen jälkeen. eilen vähän tapeltiin niin siitä sitten kivat reaktiot... mutta ei siitä sen enempää, siivosin tänään koko kämpän ja sen aikana vähän "rauhotuin" eli en oo enää niin pahalla päällä... ainakaan ei tunnu siltä.

oon jotenkin ihan hukassa tunteideni kanssa. oon kyllä hukassa muutenkin. ei edes mitään hajua mikä päivä on. onneks ainakin se on selvä että maksoin jo kaikki laskut niin ei tarvii siitä huolehtia enää tässä kuussa. huh.

oon taas lipumassa hiljalleen niiden liian tutuksi tulleiden harmaiden verhojen taakse... mieli ei pysy mukana siinä mitä kroppa tekee ja toisinpäin.

lääkitys on menny taas hiukan perseelleen, koska MTT ei oo lähettäny mun reseptejä apteekkiin niinkun on pitäny. siitä syystä alan taas vajota. (on siihen kyllä paljon muitakin syitä, mutta tuo nyt pahiten...) tällä kertaa pelottavan pirteänä, en oikeastaan ollenkaan masentuneena. mä vaan... haalenen, höyrystyn pois. välillä luulen ihan tosissani voivani vaan kadota olemattomiin. ehkä mun terve järki vaan alkaa kadota pahemman kerran.

uskon että jos haluaa tarpeeksi, voi vaan lakata olemasta.

ehkä tämä maailma onkin harhaa ja verhojen takana odottaa totuus.

back to reality

viimeajat on ollu aika... rankkoja. sekosin totaalisesti tuossa joku aika sitten. en pystyny liikkumaan ollenkaan. muutenkin tapahtunu vähän liian paljon kaikkea.

mutta hyvänä asiana pidettäköön sitä että pääsen vihdoinkin sinne intensiiviseen psykoterapiaan, kunhan pääsen ensin muuttamaan ja löydän terapeutin.

lääkärille on aika kuun lopussa ja lääkkeet loppuu ennen sitä.

paljon pieniä hankalia juttuja ja niiden päälle vielä isojakin. ei oo helppoa mutta pakko jaksaa vaikka monta päivää tuntunu jo siltä että kohta menee järki lopullisesti.

destruction

mulla oli epäilys, ja kävi ilmi että se epäilys oli oikeutettu. mun isä pettää äitiä. tai ainakin se suunnittelee sitä. se on vaan ajan kysymys. ne ei pysty edes olemaan samassa autossa, eikä puhumaan enää keskenään. niistä näkee että niitä inhottaa olla toistensa seurassa. en pysty edes kuvailemaan miltä se musta tuntuu. mun pää hajoaa.

toissayönä muistin yhtäkkiä ihan kaiken mitä mulle on koskaan tapahtunu, kaikki pahat ja unohdetut muistot tulvi mun mieleen ihan yllättäen. piti syödä 3 tenoxia ja ties kuinka monta opamoxia että rauhotuin... mun aivot päätti purkaa kaikki tukahdutetut muistot ihan yllättäen. ne päätti muistaa ne kaikki taas. se kaikki tuntu ensin niin vieraalta että luulin ensin ettei ne ollu totta, mutta kyllä ne sittenkin oli.

oon ihan shokissa vieläkin tästä kaikesta mitä viime aikoina on tapahtunu. en osaa olla, enkä ajatella enää. en tiiä pystynkö ikinä purkamaan tätä kaikkea niin ettei se enää tee mua hulluks tai vaikuta mitenkään mun elämään. huomenna olis terapia. ehkä mä tällä kertaa käytän sen hyväkseni, ehkä en pysty puhumaan vieläkään.

tän tekstin kirjottamiseen tarvittiin niin paljon voimia että mä tärisen ja hikoilen, päätä särkee ja pyörryttää. oon tänään vaan maannu lamaantuneena paikallani tekemättä mitään, yrittäny hukuttaa kaikki ajatukset muuhun, mutta se on toivotonta. tällä kertaa en voi vaan unohtaa.

oireilua

ihan hirveät vierotusoireet ollu melkein koko päivän, alko tuossa viiden aikaan heikottaa ja oksettaa ja tärisyttää, sit menikin vähän aikaa ihan yyberlujaa, nauroin ja tärisin ihan hervottomasti, hakkasin jalkojani yms. oksettaa, tärisyttää, hermot... no ei nyt mitenkään kireällä, mutta aika heikoilla. käytiin kävelyllä ja kävelin niin lujaa että jo 15min jälkeen oikea jalka alko olee niin kipeä ettei sitä enää edes tuntenu kunnolla. tulipahan siivottuakin kaikessa tohinassa. olo on kun narkkarilla joka ei oo saanu päivän fixiä. pääkin nykii ja aika hirveä olo. otin äsken iltalääkkeet, tai ainakin osan niistä, joten kaiken järjen mukaan tän pitäis pikkuhiljaa helpottaa, mutta ei ainakaan vielä tunnu tehoavan. saas nähdä saanko nukuttua ollenkaan tänä yönä ja mitä huomisesta koulupäivästä tulee... huoh.

tämä kaikki siis sen takia kun päätin olla syömättä rauhottavia aamulla ja päivällä, pelkästään illalla nukkumista varten. tähän mennessä niitä on tullu syötyä määräysten mukaan yks aamulla, yks päivällä ja kaks illalla. tänään otin yhen aamulla ja kaks nyt illalla. päivällä jätin välistä. aikamoista myrkkyä kun yhen pillerin syömättä jättäminen jo saa tällaset olot aikaan.

laiskamato

eihän siitä kouluun menemisestä tullu sitten yhtään mitään kun otin aamulääkkeet.. sänky vei voiton. voisin lopettaa noiden rauhottavien syömisen aamulla kun ne väsyttää niin perkeleesti.. en edes tajua miks mun pitää syödä niitä pitkin päivää.

huomenna uus yritys. tänään jos kävis vähän kävelemässä ja kattelemassa mitä ulkona on tapahtunu ja miltä todellinen maailma näyttää. alan kyllästyä tähän eristäytyneisyyteen. pitäis varmaan alkaa käymään enemmän ulkona ja nähdä enemmän ihmisiä, se vois ehkä piristää. harmi vaan on hyvin harvoja ihmisiä joita edes haluan nähdä. suurin osa tuntemistani ihmisistä on jotenkin... sietämättömiä. mutta se taitaa vaan johtua minusta.

taas kotona

eilen tulin takasin kotiin ja tänään ois tarkotus lähteä kouluun... harmi vaan mua väsyttää edelleen ihan hirveästi. ehkä se johtuu siitä kun söin aamupalaa. tai sitten ei. en tiiä yhtään. tekee vaan mieli kömpiä sänkyyn ja vetää peitto korviin ja nukkua.

väsymys painaa

oon ollu nyt porukoilla en tiiä kuinka kauan, muutaman päivän. kävin eilen ensimmäistä kertaa tällä viikolla suihkussa... sen verran väsyny oon ollu etten edes sinne ole tuota ennen jaksanu raahautua. päivät menee ohi nukkuen ja leffoja kattellen ja pihalla pieniä kävelyitä tehden. eilen jaksoin kiertää melkein koko pihan ja viedä kukkia lemmikkien haudoille.

elän kuin sumussa. kaikki on jotenkin epäselvää, enkä saa oikeen ajatuksista kiinni. todellisuus sekoittuu uniin entistä enemmän enkä ole ihan varma, nukunko vai olenko hereillä. koko kropassa tuntuu monen päivän makaaminen kipuna ja paineena. inhottavaa. tekis mieli liikkua enemmän, mutta en vaan yksinkertaisesti jaksa.

suuta kuivaa, maha kurnii. olenkohan syönyt? en kai ainakaan tänään. söinkö eilen? en tiedä, kyllä kai. peilikuva kutistuu ja herään joka aamu pidellen vatsaani. kai mulla vaan on nälkä. ehkä en syö tarpeeksi. ehkä syön, mutta en tarpeeksi usein. ehkä, ehkä, ehkä... kumma kun ei itekkään tiedä.

ikävä kultaa ja omaa kämppää. onneks kissat on sentään täällä. tai no tytöt ainakin. Niilo jäi murun seuraks. eipä noista kyllä oo hirveästi seuraa ollu kun ne nauttii tilasta. tää talo on monta kertaa isompi kun meidän kämppä, joten kissoja ei edes huomaa täällä ollessa, vaikka niitä onkin 5, Hikari mukaan luettuna. se tosin on suurimman osan ajasta ulkona.

so f****ng tired...

päätin sitten lähteä loppuviikoks porukoille, kun en pysty täällä mitään tekemään enkä saa mitään aikaan ja oon liian väsyny edes ajattelemaan. huomenna pitää kai soittaa terapeutille tai jotain, äiti sano että tää johtuu varmaan lääkkeistä niin ois hyvä saada aika lääkärille tai jotain, en muista.. huomenna se tulee kuitenkin hakemaan.

onneks siellä saan sitten latailla akkuja ihan toden teolla, istua ulkona teemukin kanssa ja kattella metsään, käydä kävelemässä vaikka pellolla tai pystymetässä jos huvittaa yms yms, eikä tarvii huolehtia edes kissoista vaikka otan tytöt mukaan, vaan omista lääkkeistä että otan ne ajallaan.

murua käy vähän sääliks kun se jää tänne yksin, tai no yks kissa jää tänne sen seuraks mutta silti. parempi kuitenkin näin, mun on saatava pääni järjestykseen ja piristyttävä vähän, vaikka sitten väkisin. eikä se onnistu täällä.

soooo tired

tänään en oo saanu mitään tehtyä, vaikka piti tehä vaikka mitä. koko viikonlopun makasin jo sohvalla ja luulin tänään lähteväni edes kouluun, mutta ei. sen verran sain kuitenkin aikaseks että kävin tuossa lähisiwassa ostamassa jäätelöä... hyvä kun jalat kanto edes sinne asti... huomenna olis aika psykiatrille, taas. onneks se on vasta 10:ltä nii ei tarvii hirveän aikasin nousta. sen jälkeen jos jaksais kouluun raahautua nii ois ihan jees.

tänään ei kyllä onnistu yhtään mikään enää. tunnin jos olis vielä hereillä ja sit lääkkeet naamariin ja unta palloon.

jatkoa...

näin viime yönä unta että olin se toinen minä... ulkopuolisestikkin. se ei ollu ollenkaan mun näkönen. se meni kampaajalle, käyttäyty ihan erilailla kun minä, oli eri näkönen... se oli pelottavaa. sillä oli samat muistot kun mulla, mutta silti se oli ihan erilainen. ei minä. mutta silti minä. tällä kertaa minä olin vierailijana sen ruumiissa. näin ikkunoista ja peileistä kuvajaisen, mutten kasvoja. en ainakaan tarkasti. paksut tummanruskeat, pitkät hiukset, laiha vartalo, pitkä... ihan erilainen vaatetyyli kun mulla...

välillä en osaa kontrolloida omaa ruumistani, koska en tunnista sitä. nytkin kirjottaminen on hankalaa, kävelemisestä puhumattakaan. kerroin siitä etten tunnista välillä itteäni... esimerkiks mun lävistykset.. välillä huomaan ne ihan kun ne olis yhtäkkiä ilmestyny, enkä muista tehneeni niitä. tiedän tasan tarkkaan että mulla on 9 lävistystä, koska tein ne kaikki ite, mutta välillä luulen ettei mulla ole yhtäkään ja säikähdän kun huomaan jonkun niistä.

välillä huomaan liikkuvani eri tavalla kun normaalisti. pieniä eleitä, mitä en ikinä tekis ite... ilmeitä, pieniä muutoksia kävelyssä tai käsien liikkeissä... se en ole minä. mä en tee niitä! en ainakaan tahallani, tai tietoisesti... miten sen selittäis... välillä teen isompiakin asioita huomaamattani, kuten teen ruokaa tai käyn suihkussa tai jotain... en tiiä. huomaan tehneeni ne vasta jälkeenpäin.

joskus katon kämppääni, tavaroitani, vaatteitani... enkä tunnista niitä. tiiän että ne on mun, mutta ne tuntuu vieraalta. niinkun ne olis yhtäkkiä vaan tuotu mulle tai jotain. sama joidenkin muistojen kanssa. tänään pysähdyin hetkeks tuijottamaan tyhjyyteen ja päässä kaiku vaan ajatus että jotain pahaa on sattunu vähän aikaa sitten. ensin en meinannu uskoa että se oli totta, että mitään olis tapahtunu. sitten se iski kun salama kirkkaalta taivaalta: mun setä kuoli. aloin miettimään että oliko se totta vai ei? ei se voinu olla,eihän sellasta oo tapahtunu. ei kukaan oo kuollu. onpas. hautajaiset oli viikko sitten. miksen muista? jos en muista niin sitä ei oo voinu tapahtua? vai onko? lopulta tulin siihen johtopäätökseen että se oli totta, olin vaan sulkenu koko asian pois mielestäni. silti koko juttu tuntuu epätodelliselta.

tää kaikki alkaa olla aika pelottavaa, kun alkaa ajattelemaan... kuinka monta ongelmaa yhteen päähän saadaan ahdettua? kuinka monta ihmistä saadaan yhteen kroppaan? mun terapeutin mielestä minuja on ainakin 5 tai 6... voi olla enemmänkin. hankala sanoa kun en tiedä kuka tekee mitäkin ja millon, minun ruumiissa, minun päässä... kuka musta on loppujen lopuks vastuussa? kuka mun naruja vetelee? en se taida ainakaan minä olla...

the other me

välillä toivon olevani joku muu, jossain muualla. välillä taas tunnen olevani joku muu, jossain muualla, väärässä ruumiissa. en tunnista itteäni peilistä, puhun väärällä äänellä, joten en uskalla puhua ollenkaan. pelkään itteäni, tai ainakin tätä ulkokuortani. se tuntuu väärältä. se tunne on välillä niin vahva että meinaan oksentaa. se tunne tuli taas takasin, pitkän tauon jälkeen. kuka mun sisällä nyt on?

in my solitude

en osaa olla enää yksin... tuntuu niinkun joku olis vieny musta puolet, ja tiedän kuka se joku on... onneks hän tulee huomenna taas tänne, osaan ehkä taas toimia ja ajatella normaalilla, tai noh, minulle normaalilla tasolla. tämä päivä ja eilinen on ollu yhtä haahuilua. kaikki menee ohi ja oon ilmeisesti syönykkin jossain vaiheessa ihan hirveästi, käyny suihkussa ja... no siinä ne olikin. mitään muistikuvia ei oo mistään, paitsi sohvalla olemisesta. aivot on ihan jumissa, en osaa edes ajatella. ihmettelen miten multa tulee silti näinkin selvää tekstiä ulos...

kumma kyllä ei oo kauheasti pelottanu... kai. en ainakaan muista mitään panikointia. ihokin on vielä ehjä, joten ei kai oo pahemmin ahdistanukkaan. lääkkeitäkään ei ilmeisesti oo tullu ainakaan liikaa syötyä... oonkohan syöny ollenkaan?

tää kämppä näyttää kyllä aika kauhealta... toinen ollu yhen yön poissa ja nyt jo joka paikassa on tiskiä, vaatteita ja muutenkin ihan hirveä sotku. joku on kaatanu pyykkitelineenkin, mutta enhän minä osaa sitä edes nostaa. vessan ovea ei saa kiinni ja sinne mennessäkin joutuu kattomaan mihin astuu. mitähän mä oon oikeen touhunnu...?

en oo edes varma mikä päivä tänään on... millon pitää mennä taas kouluun? pitääkö mun mennä kouluun vai oonko taas sairaslomalla?

ajatukset pyörii vaan unissa ja hänessä... vai oliko ne sittenkään unta? pakko olla, ei meidän jääkaapissa ole lihaa eikä oo enää rantakelejäkään... vai onko? en näe ulos ikkunoista enkä uskalla avata ovea ja tarkistaa. mikähän kuukausi nyt on...? oon ihan hukassa. kanit ei muutu kengurupuvuiksi ravistamalla, eihän?

something about cutting.

alkaa pikkuhiljaa ärsyttää näitä blogeja selaillessa ja muutenkin kavereiden seurassa, kun pitää noita haavoja ja arpia noin ihannoida ja levitellä kaikkien nähtäviks. myönnän että teen sitä välillä itekkin, mutta en sentään ota haavoistani kuvia ja levittele niitä netissä tyyliin: "kattokaa nyt miten mää oon taas tehny näin eikä kukaan ees estäny!" vali vali ja yhyy yhyy, oma valinta se on kun terään tarttuu, ei siitä oo kukaan muu vastuussa. jos kerran on niin paha olo ja se helpottaa niin mikä minä sitä oon kieltämään, siitä vaan. mutta tarviiko sillä oikeasti leveillä? ehkä siihen terään ei tarviis tarttua jos tekis ite sen verran ittensä eteen ensin että koittais edes kertoa jollekkin että on paha olo... ja joo helvetin tekopyhää tekstiähän tää nyt kyllä on, ite kun oon jo vuosia viillellyt ja kaikki sen tietää että jälkiä on, mutta se lähinnä johtuu siitä etten jaksa välittää niistä enää. ne on ja tulee aina olemaan siinä. iho kun iho, arpinen tai puhdas, mutta se on mun, ja teen sille mitä huvittaa, en jaksa sitä peitellä, mutten ala sillä leijumaan. ei siis nyt kyllä sanat riitä selittämään tätä ajatusta mikä mun päässä on. ärsyttää.

therapy

tänään oli kaks eri terapiaa ja niiden välissä noin 2 tuntia vapaa-aikaa kaupungilla. kävin syömässä ja menin sitten paikalliseen istumaan batteryni kanssa ja kavereiden kanssa jutskailemaan. paljon olin kuitenkin yksin keskustassa, eikä ahdistanu yhtään! ihmeellistä. sain ajan lääkärille jo ens viikolle, kun nää mun oireet on kai taas niin huolestuttavia... ite elän pienessä kuplassani tajuamatta mistään mitään.

oli ihana palata kotiin kun kulta oli siivonnu koko kämpän, varannu pyykkivuoron, laittanu mulle välipalaks omenan viipaleiks ja päivälääkkeet valmiiks. :) tuo mussukka autto multa vielä märät vaatteet päältä pois ja toi uudet ja lämpimät tilalle, kun kävelin nimittäin kaatosateessa tuon parisen kilometriä takasin kotiin. :D oli niiiiiin sanoinkuvaamattoman ihana tunne lysähtää sängylle makaamaan puhtaat ja lämpimät vaatteet päällä virkistävän sateen ja uuvuttavan terapiapäivän jälkeen. :) <3

ens viikolla on sitten tosiaan aika sille psykiatrille, ja ne haluaa tuon mun poikaystävänkin sinne mukaan. mikäs siinä, pääseepähän ainakin kartalle kunnolla mun tilanteesta. :)

I don't want to fall down.

tajusin eilen illalla vuotaessani taas verta, etten halua elää näin. jotain multa puuttuu. nimittäin se itse eläminen. pitäis alkaa käymään enemmän ulkona, eikä vaan jäädä kotiin istumaan, koska täällä kaikki on lähempänä eikä tarvii tehä mitään. ei se oo oikeanlaista elämää.

tarviin rutiinia. ehkä tuo koulu olis yks sellanen, mutta se ei pelkästään riitä. voin paremmin mitä enemmän käyn ulkona. ajattelin tänään viettää laatuaikaa yksin puistossa terapian ja toisen terapian välissä, jos se piristäis mieltä. jälkimmäisessä terapiassa saan kuulla mitä viimesin psykiatri kirjott musta, ekassa kai piirtelen taas jotain.

osasto ei ole enää mulle vaihtoehto. en aio päästää itteäni sellaseen kuntoon että mun tarviis sinne mennä. keskityn tästä lähin itteeni ja vaan itteeni. muuten putoan taas.tunnen niin suurta itseinhoa koko ajan etten pysty edes kuvailemaan. inhoan kaikkea muutakin, lähes kaikkea ympärilläni. haluaisin vaan kadota olemattomiin. harmi vaan niin ei voi tehdä.

remppamiehet otti tänään muovit pois ikkunoista. ulos näkemistä estää vielä tuo pressu, joka on tuossa kai marraskuuhun asti, eli koko syksy menee ohi jos en käy ulkona. ehkä ulkona olo helpottaa vähän oloa, tai ainakin toivon niin.

aamulääkkeet pitää vielä ottaa ja vaihtaa vaatteet, sitten voi jo lähteä.

bad day

tänää on ollu harvinaisen huono päivä... heräsin omaan huutooni, enkä lopulta ollu varma, olinko jo hereillä ennen kun aloin huutaa... että oliko se painajainen vai harhaa... vähän aikaa vielä nukuin, ihan liian pitkään... koulu jäi välistä, makasin vaan sohvalla enkä saanu mitään aikaseks. kulta vei mut ulos raittiiseen ilmaan ja olin ihan lamaantunu, tuijotin vaan maahan enkä pystyny mihinkäään, edes puhumaan. onneks on nyt vähän helpottanu, mutta en silti usko huomisen olevan yhtään sen parempi.... ehkä se osasto olis vaihtoehto....

sattuu

käsiin sattuu ihan hirveästi, koska uudet lävistykset ja eilinen baarireissu. tais olla vähän liikaa rasitusta ja bakteereita just lävistetyille käsille. tämän päivän jos vaan hoivailis ja koittais olla tekemättä mitään. eilen en tosin juonu muuta ku yhen batteryn ja vettä, joten ei oo krapulaa tai mitään, onneks. sehän tästä vielä puuttuis! :D

näin taas painajaisia, joissa itkin. oon jo parina yönä nähny unta että juoksen ulos jostain talosta ja jään auton alle ja lennän siitä hirveissä tuskissa 10 metriä ilmalentoa maahan makaamaan, eikä kukaan auta tai pyst auttamaan. oon myös nähny paljon unia perheestäni ja syömisestä. tarkottaakohan tää sitä että olisin ehkä vihdoin avautumaisillani kaikille menneisyyden möröille jotka sanelee mun elämää nykyään? vai tarkottaako tää sitä että tulossa on aikasempiakin suurempi pudotus? sitä vähän pelkään, koska on ollu jo niin kauan hyvä olla ja masennusta on ollu vaan muutamana päivänä.

mutta tilannetta seuraillen jatkamme. nyt takasin sänkyyn heräileen, jos pikkuhiljaa vähän piristyiskin. :)

ja vielä yks

lävistys siis. tein sen tuohon etusormen ja peukalon väliin, ekalla yrityksellä meni vahingossa lihaksesta läpi kun en tarkistanu että onko pelkkää nahkaa pihdeissä. sattu hetken aikaa ihan pirusti, mutta kyllä se siitä asettu sen verran että toisella yrityksellä meni oikeaan kohtaan ja vieläpä oikeen nätisti. sattuhan se tietysti jonkun verran kun vanha ihan vieressä, mutta nyt kun on antanu vähän aikaa olla niin ei oikeastaan edes huomaa sitä enää. :)

piercings...

ai että miten mä rakastankin lävistyksiä! tällä hetkellä mulla on "vaan" 4 huulilävistystä, napaläväri ja kummassakin ranteessa. ennen oli naamassa yhteensä 10 läväriä, huulissa 9 ja silmien välissä 1. vähän on ikävä niitä, mutta ei voi mitään. oma vika kun kuuntelin muiden painostusta ja otin suurimman osan pois. tosin elämä suun kanssa on hiukkasen helpompaa kun on näin vähän esineitä tiellä. :D

äsken tuli tylsyys joten tein itelleni oikean käden ranteeseen tuon yhden ja sit vielä napaan uusiks kun se oli arpeutunu silleen tyhmästi ettei siihen oikeen saanu enää korua. ei meinannu millään mennä läpi, mutta tarpeeks kovaa painamalla se 2mm neula sinne lopulta upposi. :) ranteeseen tehdessä ei ollu mitään ongelmia, eikä sattunu ollenkaan. vertakaan ei tullu kun pari tippaa. tietty se oli vähän hankalaa kun oikeakätinen oon niin piti vasurilla kaikki tehä, mutta aika simppelisti se meni.

loppukuusta voisinkin tilailla taas lisää koruja ja ehkä neuloja, kun mulla ei ilmeisesti oo enää muita neuloja kun noita isoja. oon ajatellu myös korvispyssyn tilaamista, mutta toisaalta jos tilaa vaan tosi pieniä neuloja niin se ajaa saman asian.

jos vielä tänään innostun, saatan tehdä vielä johonkin muuallekkin, oon miettiny tuota rystysten väliä. siihen ois aika hienoa saada jotkut siistit lävistykset. täytyy varmaan tilata siihen ihan omanlaisensa korut kyllä kun nyt alkaa olla jo niin monta käytössä ettei oikeen uusia voi hirveesti tehä.

worrying?

onhan se ihan kiva, kun ihmiset on huolissaan mun puolesta, mutta ei tarviis olla... lähimmät kaverit ja kulta on sitä mieltä että kohta mut laitetaan vasten tahtoani osastolle, eikä ne halua sitä. ne on huolissaan musta, ne haluais hakea mulle apua, mutta ne ei voi, koska ne tietää että mulle ei anneta tämän enempää apua muuten kun osastolle laittamalla, eikä ne halua sitä, koska ne tietää miten paljon vihaan siellä olemista.

ihmiset pelkää mun puolesta, ne pelkää ettei mua voi kohta enää auttaa, ettei mikään toimi, ne pelkää että mut suljetaan laitokseen ja ne pelkää että tapan itteni. onhan se ihana tunne kun välitetään noin paljon, mutta en haluais huolestuttaa ketään.

haluaisin vaan olla. haluaisin parantua, mutta mikään ei tunnu toimivan. lääkkeet menettää tehonsa viikossa parissa, enkä tiedä annetaanko mulle enää vahvempia itsemurhariskin takia. nytkin on jo tosi kova lääkitys, mutta sekään ei tunnu riittävän.

kaikista paras olis jos mun kaikki traumat ja pelot revittäis auki ja kursittais takasin kasaan siedettävämpään muotoon, mutta sitä ei suostuta tekemään. en kuulemma oo tarpeeks hyvässä kunnossa siihen. mutta kun ei tää apu mitä nyt saan, auta, joten en tuu tällä menolla koskaan saamaan sitä apua mitä tarviin.

mulla on enää vaan muutama vaihtoehto: 1: seota, luovuttaa. 2: jatkaa samaa oravanpyörää loppuelämäni. 3: mennä sinne osastolle. 4: kuolla.

feelings.... finally

tänään on mun sedän hautajaiset, joihin mua ei kuulemma kaivata, kun haluavat pitää pienen tilaisuuden...

tää asia on pyöriny mielessä jo siitä lähtien kun kuulin sen kuolemasta, joka sekin kerrottiin mulle mitä ilmeisimmin viimesenä. sillon en pystyny näyttämään tai edes tuntemaan mitään tunteita, mutta nyt kun tiedän mitä tänään tapahtuu, oon aika voimaton ja masentunu.

vaivalla sain maksettua vuokran ja laskut, mutta pitäis jaksaa vielä lähteä keskustaan asioille.

eilen vedin kunnon itkupotkuangstit... tai no en nyt ihan. makasin sängyllä ja viiltelin. en vieläkään osaa itkeä. on vaan niin paha olla että vanhaan sudenkuoppaan on helppo hypätä. kaippa tästäkin selviää, pakkohan se on.

väsymeso

tänää on kyllä sellanen vastakkaisuuksien päivä että huhhuh! nukuin vaikka kuinka kauan viime yönä, joten ei pitäis väsyttää, mutta silti jos menisin sängylle niin nukahtaisin heti. silti on ihan hirveän energinen olo enkä malttais odottaa että lähetään kouluun. vaikka enhän mä siellä saa mitään tehä mutta silti. oispahan ainakin jotain muuta kun kotona koneella istumista.

huomenna tulee eläkkeet... kumma kyllä en oo suunnitellu shoppailevani yhtään mitään, koska muru osti mulle jo housut enkä muutenkaan tarvii oikeastaan mitään. paitsi tietty lääkkeet. niitä pitää hakea lisää ettei pääse loppumaan. saa nähdä tuleeko niitä vielä lisää, jos se terapeutti ohjaakin ens viikolla mut taas lääkärille. tältä viikoltahan terapia peruttiin... se oli tosin eri terapia, mutta silti.

mitähän tässä muuta... ei kai mitään. koitan saada tuon yhen toukan tuolta sängystä ylös niin päästään lähtemään kouluun. raukka valvo taas viime yönä kun sille tuli kirjotusinspiraatio. :3

jaa.

ei sitten lähetäkkään tänään mihinkään kun tuo yks on niin väsyny ettei herää ja terapiakin peruttiin, tuli viesti että se siirrettiin ens viikolle. noh, täytyy keksiä jotain muuta sitten. tässä kolme tuntia makoillu sängyssä. ei vaan keksi tekemistä.

laiskottaa

kello on jo 7, puolen tunnin päästä pitäis lähteä kouluun, mutta voin kertoa ettei se vielä siihen aikaan onnistu. heräsin tunnin liian myöhään, koska valvoin eilen kaks tuntia pidempään kun eilen. perkeleen televisio...

tänään ois taideterapia klo 12. aion mennä, mutta en tiiä jaksanko mennä kouluun sen jälkeen... ehkä jaksan, ehkä en. sen näkee sitten. en missais kun kolme tuntia, joten ei kai sillä niin väliä.

mutta nyt suihkuun, naama päähän ja yrittäis herätä.

vääääääääääsy

ihan hirveä väsymys, vaikka heräsin ilman kelloa klo 05:45 pirteänä... johtunee kai siitä että otin lääkkeet melkein heti herättyäni. silmät harittaa, tärisyttää eikä energiajuomastakaan tunnu saavan yhtään potkua persuuksille. tässä jo yli tunnin pähkäillyt miten saan itteni nousemaan ylös ulos ja kouluun. kyllähän mulla on suuri aikomus sinne mennä. ehkä matkalla piristyy vähän, niinkun aina. tai sitten väsyn vielä enemmän. :D sen näkee sitten. tekis mieli jäädä vaan sängyn pohjalle peittojen alle horrostelemaan, mutta oon nyt vakaasti päättäny käydä sen koulun kunnialla loppuun vaikka mikä olis niin sen myös teen!

niskakin on sen verran kipeä ettei mitään toivoa kantaa tänään laukkua... onneks kulta voi hoitaa sen mun puolesta kun mulla ei kovin naisellinen tuo laukku ole :D

taisin kyllä tietää, ja tiesinkin, että tästä tulee just tällasta kun tarpeeks kauan oon syömättä, ehkä jopa halusinkin tätä, mutta täytyy myöntää, että tää on aikamoista kärsimystä. mutta mitäpä sitä ei tekis sen eteen että onnistuu edes yhessä tavoitteessaan. :)

onnistunut koulupäivä

tänään oli oikeen onnistunu koulupäivä, lääkepöhnästä huolimatta. jaksoin istuskella siellä tekemättä oikeastaan mitään koko päivän. :) nyt oon tosi tyytyväinen itteeni, tästä se lähtee taas!

saatiin asioitakin hoideltua ihan hirveesti, varasin itelleni ajan gynelle että saan e-pillerit ja käyn tarkastuksessa, sit sovin terapia-ajan ens viikolle että juttelen terapeutin kanssa siitä viimesimmästä psykiatrin lausunnosta, jota en kuulemma ilman sitä juttelua saa itelleni, en kyllä tiiä miks mutta siellähän se selviää. sit käytiin asuntotoimistossa hakemassa uus vuokrasopimus ja laitettiin kelalle paperit menemään kaikesta mahdollisesta :D

vaikka olinkin suurimman osan päivästä ihan pöhnässä ja muissa maailmoissa eikä aivot toiminu ollenkaan, sain silti niin paljon asioita hoidettua että oon tosi ylpeä itestäni. :) toivottavasti tällanen jatkuu pitempäänkin. :)

good morning!

tää aamu on kyllä lähteny hyvin käyntiin, paino on laskenu kivasti, naama ja hiukset laitettu lähtövalmiiks koulua varten ja lääkkeet on otettu. onneks ei oo enää ihan niin pöhnä olo kun viime viikolla oli. kuitenkin vielä sen verran ettei musta kauheasti oo tänään hyötyä kenellekkään, mutta tuleepahan sitä paikalla oloa koulussa. varmaan joudun taas piirtämään ja suunnittelemaan seuraavia töitä mitä teen sitten kun terkkari antaa luvan taas koskea koneisiin :)

ehkäpä tuota pöhnää vähentää se että otan piristävät lääkkeet aina aamusin ja tänään join vielä energiajuomaa päälle. onneks tänään on koulussa vaan 6 tunnin päivä, ja keskiviikkona, eli viikon pisimpänä päivänä mun pitää lähteä terapiaan jo ennen klo 12 :D hulluudessa on hyvätkin puolensa :D en kyllä tiiä meenkö siitä sit heti kotiin vai meenkö takasin koululle. sen näkee sit mikä fiilis on.

tänään ajattelin laittaa jotain tyttömäistä päälle, mutta jotenkin päälle eksyi joonan paita ja mustat punk-tyyliset farkut :D jospa ehkä huomenna. pitäis lähteä shoppailemaan kun ei oikeen oo vaatteita enää, kaikki on niin vanhoja ja risasia, täynnä reikiä ja maalia yms, mutta eipä tällä rahatilanteella paljoa shoppailla. toivottavasti äiti sponssais sen verran että sais edes toiset housut ja pari pitkähihaista paitaa, kun ne on kaikki multa pöllitty... jooh, mun kaverit "lainaa" multa aina vaatteita... ärsyttävää. siks en oo nähny oikeastaan ketään yli kuukauteen, kun kaikki vaan käyttää hyväkseen... mutta noh, ei siitä sen enempää. ei se mua enää niin paljon häiritse kun kuitenkin nyt on kaikki hyvin. ainakin luulen niin :)

onneks mulle se ei ole mikään maailman loppu jos ei oo ihan tip top vaatteet ja meikit kun lähtee ovesta ulos. joskus vaan haluaa näyttää tietynlaiselta. tänään ei kuitenkaan jaksanu alkaa vaatekriiseillä. :D

mani(a)c

juu tää menee nyt ihan tosissaan taas manian puolelle... aina kun pahimmasta lääkepöhnästä pääsee yli, alkaa hirveä touhuaminen ja sinne tänne juoksentelu. äskenkin järjestelin tavaroita ja papereita kipitellen ympäri kämppää eikä toivoakaan rauhottumisesta.

tein taas leikekirjaanikin pitkästä aikaa, jossa on tietty kuvia laihoista naisista... enimmäkseen. on siellä joitakin ruokakuviakin ja joitakin tekstejä... sain murulta luvan laittaa niitä kuvia jääkaapin oveenkin, vähän mahtavaa! järjestin jääkaapin ovenkin uusiks siinä samalla, siinä on kalenteri, lukujärjestys ja kortteja mitä ollaan saatu :)

musta on yhtäkkiä tullu hirveen järjestelmällinen ja koko ajan tekee mieli siivota... ihan hyvä juttuhan se on, mutta kun tekee ihan koko ajan mieli siivota, vaikka siivottavaa ei oikeastaan edes ole niin taitaa mennä vähän liian pitkälle... esim. järjestelin olohuoneen taulut uudestaan yms ihan turhaa settiä... liikaa energiaa. jos tänään sais pestyä vielä pyykkiä niin vois ottaa rauhottavan ja kattoa sitten jos vähän helpottais...

back home

tultiin takasin kotiin, viikonloppu meni aivan ihanasti vaan nollaillen kaikkea stressiä saunan ja kauniin, rauhallisen ympäristön avulla. huomenna on taas karu paluu arkeen, tänään vielä ottais rennosti ja vähän ehkä järjestelis paikkoja, vaikka täällä ei sotkuista olekkaan. musta vaan on nyt jostain syystä kiva siivoilla. sohvalla kököttäminen ei oikeen innosta. + palaa vähän läskejä kun heiluu ympäriinsä.

tänään saatiin pakastin ja ehdin jo maalata sen uuteen uskoon, seeprakuivoisine kansineen :) rakastan seeprakuvioita. vielä pitäis hankkia parit verhot ja matot niin tää kämppä alkais olemaan just sellanen kun haluan. tietty vielä uupuu se kirjahylly ja kahvipöytä, mutta ne me tehään koulussa, heti kun mä saan terkkarilta luvan kkoskea koneisiin. :D sen verran kova lääkitys tällä hetkellä päällä että ei oo turvallista mennä edes lähelle mitään työkonetta.

raha-asiat vähän huolettaa, mutta kyllä tässä pärjätään ihan hyvin. eihän meillä mene edes ruokaan rahaa kun tuo yks syö ehkä yhen roiskeläpän päivässä ja minä en syö oikeastaan mitään, ellei meinaa taju lähteä... siinäkin tapauksessa yleensä juon vaan mukin kaakaota. ruoka tuntuu jotenkin vastenmieliseltä... kaikki se pureskelu ja se miltä se tuntuu... en halua mitään kiinteää suuhuni. mieluummin juon.

mutta kaikenkaikkiaan taidan olla aika helvetin onnellinen. ainakin siltä tuntuu. :)

pöhnä ohi

elikkä siis lääkkeiden vaikutus on jo tasaantunu aika hyvin, tänään ei ollu enää oikeastaan ollenkaan pöhnäinen olo, päinvastoin olin tosi pirteä. siivosin koko porukoiden talon ja sisustin uudelleen, vaihdoin jopa verhot, pesin ikkunat ja rakensin yhden sängyn lisää vierashuoneeseen :D VÄHÄN ollu ylivilkas päivä tai jotain... nyt tuntuu ettei millään pysty olemaan paikallaan, vaan tekee koko ajan mieli tehä jotain. ai että tää mania on niin ihanaa ja perseestä samaan aikaan... ja mulla on vielä rauhottava lääkitys! että mitähän helvettiä... :D

huomenna takasin kämpille ja katteleen siellä miten vähän sisustais sielläkin paikkoja... joku ihme vimma iskeny nyt. :D kirjahylly sieltä roudataa ainakin pois ja teen koulussa siihen uuden tilalle, että telkkari ja konsolit mahtuu kunnolla ja nätisti paikoilleen ja tietty vähän käytännöllisyyttä parantavia pikku muutoksia kanssa luvassa... mutta joo, eipä tässä muuta. tänään ehkä vielä saunaan ja sit nukkumaan. :)

tired

noh eipä tullu kouluun menemisestä mitään tänäänkään... lääkkeet sain otettua just ja just, kun heikotti niin paljon. taju meinas lähteä koko ajan.

tänään porukoille viikonlopuks, pääsee saunomaan ja vähän tsekkailee miten isä voi, oon huolissani siitä.

drugged up

ja taas lähti yks päivä käyntiin huumattujen pilleripalleroiden maailmassa... aamupalahan koostuu light-colasta ja pillereistä: opamox, sertralin, deprakine + ravintolisät. taas yks päivä, josta en enää illalla muista mitään.

tänään on taas taideterapia. oikeastaan odotan sitä "innolla"... ois ihan kiva tuntea jotain... lääkkeet turruttaa mut lähestulkoon sieluttomaks.

lääkkeiden teho on vähän laskenu, eli en nyt ainakaan tällä hetkellä oo ihan töttöröö, toisaalta otin lääkkeet vasta äsken joten ei voi tietää miten ne vähän ajan päästä tehoaa.

mun hoitotiimillä on tällä hetkellä vaan tämä päämääränä: että en tunne mitään. ja vaan siks kun mua ei päästetä siihen terapiaan mikä mua auttais, eli intensiiviseen psykoterapiaan, missä viimeinkin vois selvitä että mikä mua vaivaa. kaikki on ihan pihalla siinä suhteessa. ne ei tiedä mikä mua vaivaa, joten ne pumppaa mut niin täyteen lääkkeitä että niiden vaikutus pyyhkii kaikkien ongelmien oireet. jäljelle jää vaan tyhjä, tunteeton kuori... tai no, eihän se pohjimmiltaan tyhjä ole, sisimmässään siellä jossain on edelleen ne samat ongelmat kun ennenkin, ne on vaan peitetty nätisti niin ettei niitä huomaa.

mutta eipä tässä kai muuta kun alkais valmistautumaan koulupäivään ja koittaa muistaa käydä terapiassa...

a little touch of death

äiti soitti tänään ja keskustelun väliin pudotti pienoisen pommin: mun setä on kuollu. sillä todettiin haimasyöpä kolme viikkoa sitten ja nyt se sitten vei sedän paremmille maille. kai tässä jotain pitäis tuntea, mutta en vaan oikeen tiedä mitä... surua, kyllä... mutta ei vaan tunnu. joku shokki kai. mietin vaan osastolle menemistä. koska tää tulee vielä purkautumaan ja luultavasti aika rysäyksellä. kolme kyyneltä vuodattanu tänään... eihän se kovin terveeltä tunnu, ainakaan tässä tilanteessa. munhan pitäis olla surullinen, itkeä kunnolla... ei vaan tunnu missään. sen on johduttava lääkkeistä... mutta mitä sitten kun niiden vaikutus loppuu? en uskalla edes ajatella. meen viikonloppuna porukoille ja aion antaa isälle ison halin. sen parempaan en kai pysty...

hazy days

aika paljon on tapahtunu sen jälkeen kun viimeks kirjottelin tänne... tällä hetkellä mulla on uus lääkitys joka tekee musta aikalailla zombin, enkä oikeen pysty tekemään muuta kun makaamaan sohvalla tai sängyssä...

koulu alko taas viime viikolla... en kyllä oo pystyn käymään siellä kun kolmena päivänä, mutta yritän kuitenkin.

välillä tekee mieli vaan luovuttaa ja palata takasin siihen tyhjään elämään kun vaan olin. tekemättä mitään. nyt se ei vaan onnistu enää niin helposti...

en oikeen tiiä mitä haluan... en tiiä onko nyt asiat hyvin vai ei. oon pudonnu johonkin tunteiden väliin. päivät vaan menee ohi ilman että mitään tapahtuu. mutta erona entiseen on se että en saa olla hetkeäkään yksin. oon pyöritelly ajatusta että asuisin vielä yksin, saisin ainakin omaa rauhaa... en tiiä... kai tähän tottuu. jos vaan saisin joka päivä edes hetken ilman että joku seuraa joka paikkaan... puhuin tästä kyllä sille, mutta ei näyttäny menevän viesti ihan perille...

lääh puuh ja tylsyyden puuskaus

oon saanu taas vaikka mitä aikaan ku oon taas aika innoissani tuosta muuttamisesta... joka päivä lasken että kuinka kauan siihen vielä on, ja nyt on enää 2 yötä! ei millään jaksais odottaa niin kauan, mutta pakkohan se on. :) oon taas pessy pyykkiä ja järjestelly tavaroita pois heitettäviin, pidettäviin ja kaikkiin pienempiin kategorioihin, käyttötarkoituksen mukaan. ei oo enää paljon pestävää. :)

vähän kyllä ärsyttää kun eteen on tullu muutama sellanen tavara jotka ei oo mun ja jotka pitää palauttaa sille exälle... ei yhtään kiinnostais nähdä sitä, eikä sekään kyllä varmaan halua nähdä mua. pitää varmaan pyytää jotain kaveria viemään ne sille takasin.

vähän raha-asiatkin huolettaa, koska kaikki tuntuu menevän laskuihin. tälle kuulle jää kaikkien laskujen jälkeen jotain 300 käytettäväks... no eihän siinä, kyllä tuolla pärjää, mutta vois jäädä kyllä vähän enemmänkin.

Kelalle pitäis viedä vuokrasopimus ja tehä asumistukihakemus... toivottavasti sen myöntämisessä ei mee yhtä kauan kun meni tuolla eläkkeellä... tuskin, onhan se eläke jo myönnetty mulle niin sen pitäis olla taas läpihuutojuttu. mutta menee siinä silti jokunen viikko ennen kun saan yhtään enempää. paitsi takuueläke tulee kai joskus loppukuusta, se auttaa asiaa edes vähän. :)

tekeminen loppu taas joten makasin jonkun aikaa sängyllä kuuntelemassa musiikkia ja meinasin nukahtaa :D vaihdoin sitten pyykit koneeseen ja taas tuntuu olevan tylsää ja ei mitään tekemistä. ei jaksais koneellakaan istua, vaikka mun pitäis kyllä ehkä jatkaa sen kirjan kirjottamista. eka kappale on jo valmis, mutta nyt jumittaa ihan täysin, että miten jatkaisin siitä eteenpäin. en vaan saa puettua sanoiks sitä mitä ajattelen seuraavaks tapahtuvan tai sitä, miten sen koko juonen pitäis kietoutua niiden tiettyjen asioiden ja henkilöiden ympärille. kaippa se vielä joskus mieleen tulee. :)

juttuja, juttuja!

noniin nyt on siis enää kolme päivää muuttoon ja sain sängynkin jo hommattua, pitää keskiviikkona käydä se hakemassa.

viikonloppu meni ihan hyvin, en ollu edes kovin kännissä, vaikka vähän juopoteltiinkin yhtenä iltana. krapula tuli kyllä, vaikka en ollu ihan naamat. :D

ens viikolla tulee se paketti ja pitää testata heti niitä housuja mitkä sieltä tulee, että sopiiko ne. jos ei sovi niin lähetän takasin ja pyydän isommat, koska ne on niin ihanat! en jaksais odottaa sitä pakettia ja sitä muuttoa enkä oikeastaan yhtään mitään :D

enää pari koneellista pyykkiä pestävänä ja sit pitää palauttaa joitakin tavaroita sille yhelle, koska ne oli tullu vahingossa mukaan... laitan kyllä jonkun muun asialle, en jaksa nähdä sitä yhtä ollenkaan.

konekkin alko taas toimimaan, tai noh, se tuuletin lähti pyörimään taas. :) kivaa.

enää pitää hommata kämpälle sohva, telkkari ja telkkaripöytä. :) sit on kaikki mitä tarviin. se telkkarikin on vähän niin ja näin, jaksanko hommata, kun en sitä kuitenkaan niin hirveesti kattele. :P jos hommaan sen sitten joskus kun jaksan. ai niin ja pesukoneen kanssa on vähän siinä ja siinä, mahtuuko se sinne kämppään. se selviää vaan kokeilemalla. :P

eipä mulla oikeestaan muuta, päivittelen taas joskus kun jotain tapahtuu. :)

sujuu

kohtapuoliin alkaa hommat olla paketissa, eli pyykit pestynä, tavarat lajiteltuna ja valmiina muuttoon. Kelaltakin tuli vihdoinkin päätös ja rahat tulee ens kuun alussa. Tilailin sitten vähän vaatteita sun muuta sellasta, en jaksais odottaa että ne tulee ja kaikki on sitten taas niin kivasti että! Mun pää meinaa hajota tähän onnellisuuteen :D

Lääkityksestä sen verran vielä että nyt kun oon ollu 2 päivää ilman niitä masennuslääkkeitä nii on paljon parempi olo, ei enää yhtään sellanen tyhmä levoton olo kun oli niitä ottaessa.

Nyt pitäis vaan keksiä tekemistä siihen muuttoon asti... ehkä voisin mennä viikonlopuks taas Koskelle jos saan jostain rahaa sitä varten. :)

kämppääääääää

käytiin kattomassa sitä kämppää ja se oli aika hyvä, ainoot huonot puolet oli vaan että siinä ei oo pakastinta eikä liesituuletinta. mutta kyllähän ilman niitä pärjää. :) ens viikolla ois muutto, eikä tästä kuusta tarvii maksaa vuokraa. :) käytiin ostamassa sinne yks lipastokin, terraariota varten.

new life awaits...

Tänään heräsin jo viideltä, vaikka olisin halunnu nukkua pitkään, koska tänään käyn kattomassa sitä kämppää vasta iltapäivällä, ja mua jännittää ihan hirveesti. pitää kai vaan tunkea päivä niin täyteen kaikkea tekemistä, ettei edes ehdi kattoa kelloa ja ahdistua siitä, kuinka kauan lähtöön vielä on.

En jaksa enää edes stressailla syömisistäkään. painan 73,7 kiloa, ja oon aika tyytyväinen. en inhoa itteäni enää niin paljon kun ennen, vaikka reisistä haluaisinkin vähän läskiä pois, kun ne hankaa toisiaan vastaan kävellessä, mutta muuten oon aika tyytyväinen itteeni tällasena ja tämän kokosena.

syön ja teen mitä haluan, millon haluan, ja kuinka paljon haluan, eikä tarvii stressailla turhia. mitä nyt laskut ja käytännön asiat vähän huolettaa, mutta kyllähän niistäkin selviää, vai mitä?

elämässä on liian paljon kaikkea kivaa, että ei kannata jäädä vaan makaamaan kun se sattuu vähän potkasemaan päähän.

blink blink

JES JES JES!!! sain kämpän, kaksio, vuokra 400€ kuussa ja siihen sisältyy kaikki! :D ei vois nyt paremmin kyllä mennä! kahen viikon päästä ois muutto. huomenna käyn vielä kattomassa tarkemmin että missä kunnossa se on ja kuinka paljon tavaraa sinne mahtuu yms... Mä en jaksais millään odottaa! :)

eipä mulla muuta. :)

unimaa

kun voiskin vaan nukkua koko ajan... ettei mikään olis todellista ja kaikki vaan vois unohtaa. kohta varmaan vaihdettava puhelinnumeroa, mutta ei se oo niin justiinsa... ottaa päähän kun ei saa olla hetkeäkään rauhassa kun kaikki soittelee koko ajan...

noh, onneks lääkkeet on sentään alkanu toimimaan taas... ainakin jotenkin. uusista lääkkeistä ei oo tullu ainakaan vielä mitään sivuoireita, paitsi kauhea väsymys, ja ironisesti myös vähän pahentunu mun unettomuus. onneks on rauhottavat sitä varten.

eipä kait tässä muuta, himmailen porukoilla edelleen, ei oo asuntoa löytyny eikä asuntotoimistostakaan ole vielä vastattu niin ei voi muuta kun odottaa. eiköhän se jossain vaiheessa tärppää vielä.

happy day

tänään tulee vähän piristystä arkeen kun lähden täältä vanhempien luota takasin Koskelle kattomaan kavereita, ehkä näen jopa Daddya, joka tulee Tampereelta tänne asti :) oon jaksanu jopa pitkästä aikaa laittaa itteni ihan mukiinmenevän näköseks, hiukset, vaatteet ja meikit... ihan kiva välillä vähän panostaa. voi olla toinen ääni kellossa kun tuun takasin sieltä, mun pitää kuulemma juoda taas :D noh, eipä tuo minua haittaa. ihan kivaahan se on välillä ottaa vähän rennosti. :) oon tuolla siis kaks yötä, eikä vielä oo hajuakaan että missä ne vietän, mutta eiköhän sieltä jostain yöpaikka löydy. kun oon siis edelleen koditon :D

aamukahvi

pitkästä aikaa pystyn taas syömään aamupalaa ja juomaan kahvia, joka ei yleensä sovi mun mahalle ollenkaan. kumpikin saavutus lähti eilisestä liikkeelle, kun olin yhen Jonin luona yötä, niin aamulla se pakotti mut syömään kaks jugurttia ja tarjos kahviakin :) tänä aamuna sitten söin munakasta ja kurkkua ja join kupillisen kahvia ja tuopillisen vettä, kun janotti ihan törkeästi :D

tänään alkais sitten tuo tavaroiden lajittelu ja kamppeiden peseminen, eilen jo yhen koneellisen pesin pyykkiä :) aika hyvään saumaan tuli tää hypomania muuten! :D yleensähän että tällasessa tilanteessa angstataan ja itketään päiväkausia sängyssä, mutta minä vaan hymyilen ja tohotan tukka putkella ympäriinsä hoitelemassa asioita! :D tosin en voi mennä tukka putkella, kun leikkasin hiukseni eilen :) nyt on söpö lyhyt letti josta saa keesinkin jos sen pistää pystyyn :) siitä saa myös väännettyä "kananperseen" eli pörrön takaraivoon :)

all new

tänään oli muutto, eli tavarat tuli porukoiden luo ja niin minäkin. (vaikka virallisesti oon koditon)
hoidin laskut ja muut tarpeelliset asiat ajan tasalle.
sain uuden lääkityksen.
unohdin taas syödä. :D
maanisuus nostaa päätään, enkä pysy paikallani juuri ollenkaan, vaikka unettomuus on vaivannut koko viikon. ehkä ens yönä sais nukuttua uusilla annostuksilla rauhottavia, huomenna alkaa uudet neuroleptit.

huomenna alkaa myös koko omaisuuden inventaario. :)

se tais sitten olla siinä...

to be continued...

bittersweet

tänään kävin siis siellä terapiassa, kateltiin kuvia ja juteltiin. se varas mulle ajan lääkärillekkin jo ens viikoks! en oo varmaan ikinä saanu lääkärin aikaa näin nopeesti! O___o" ajattelin siis fiksailla vähän lääkitystäni siellä lääkärillä sitten kun sinne asti pääsen. se on siis ens viikon perjantaina.

mutta siis niin, ens viikolla tiistaina taas terapia, ja sen jälkeen oonkin sitten ties kuinka kauan ilman minkäänlaista hoitokontaktia, että en nyt sitten tiiä miten selviän ilman mutta yritetään. ens kerralla se keksii mulle jonkun aiheen mistä sitten maalaan tai piirrän jotain... varmaan jotain mun tunteisiin tai menneisyyteen liittyvää. en jaksais odottaa.

artsy

oon nyt muutamana iltana innostunu piirtämään taas pitkästä aikaa. tänäänkin tein valmiiks eilen illalla alottamani maisemakuvan. siitä tuli niin hieno että meinasin alkaa puolivälissä itkemään. :D en oo ennen tehny niin hienoa puuta. :)

tänään oon saanu muutenkin tosi paljon aikaan, heti kun kulta heräs, aloin siivoamaan. pesin pyykkiä, vietiin turhia tavaroita ulkovarastoon, tiskasin ja imuroinkin vielä! sit tein vähän ruokaa. salaattia ja kanafileitä, nam. :)

oon kattonu myös aika paljon Taran Monta Elämää, ihan huippu sarja! latasin kaikki tuotantokaudet, tai noh, kolme. ja se kolmas on vielä kesken kun tuo yks menettää hermonsa aina kun lataan jotain. :P kohta on jo toinen katottu, joten olis jo aika ladata loppuun se kolmaskin. jos sitten huomenna. :)

tiistaina on taideterapia, johon en oo päässy menemään, kun ensin terapeutti peru ja sit minä peruin. jospa tällä kertaa onnistuis.

oon nyt ollu muuten jo muutaman päivän ilman lääkkeitä, vaikka nukkumaan mennessä on tullu taas aika outoja oloja. oon saanu jopa nukuttua ilman niitä. tyhmää kun silti väsyttää päivälläkin, vaikka lääkkeet ei enää väsytä. herään aina ihan uuvuksissa, mutta sillon kun menen nukkumaan, en oo oikeastaan ollenkaan väsyny. en tajua... mutta noh, toivottavasti pystyn tänäänkin nukkumaan ilman pillereitä. :)

juhannus-survival

niin elikkä juhannuksesta selvitty kunnialla ja selvinpäin. olin vanhempien luona kissojen kanssa ja oli ihan kivaa, vaikka koko ajan pitikin panikoida ettei kissat pääse ulos. :D ja pääsihän ne muutaman kerran, karkasivat perkele :D

mökillä oli taas hirveästi ihmisiä... kolme sisarusta puolisoineen ja lapsineen, sit oli mun serkun perhe kanssa... oli jokseenkin ulkopuolinen olo taas vaihteeks, joten käytin suurimman osan ajastani yksin harhaillen ympäri metsiä ja pihoja. mutta oli se silti ihan jees. :)

nyt tekis mieli lähinnä juoda ittensä tyhmäks. tai vaihtoehtoisesti ottaa pari unilääkettä ja mennä nukkumaan... mua nimittäin vituttaa taas vaihteeks, se kyllä johtuu ihan eri asioista mutta jooh, ei siitä sen enempää.

I am my own and that's something to me

en voi sille mitään etten halua olla tällanen kun olen nyt... tuntuu että oon laiska, läski, tylsä, liian vaikea, turha. en halua enää tuntea näin. en vaan tiedä miten voisin sen muuttaa. vaikka kuinka haluaisin, en pääse mitenkään tässä eteenpäin. mutta en silti halua luovuttaa. kyllä mä sen vielä keksin, joku päivä.

active..?

tulipa tässä vaan mieleen että oon tosi kateellinen ihmisille, jotka on ns. aktiivisia, eli jotka käy päivittäin ulkona lenkillä tai muuten vaan, on ilosia, pirteitä ja avoimia... haluaisin olla itekkin sellanen, mutta en tiiä onnistuisko se. pitäis vaan koittaa jaksaa, vähän kerrallaan, pikkuhiljaa lisätä liikkumista ja ulkoilua, opetella taas hymyilemään ja ottamaan rennosti ilman paineita tai murheita.

ja pointtihan tässä oli nyt se että haluan liikkua enemmän. :)

btw, oon hymyilly tänään paljon. :) ollut ehkä hetkittäin onnellinen taas pitkästä aikaa :)

foggy safe haven

olin siis porukoilla yhen yön... oli ihan kiva olla välillä pois kotoa, mutta siellä alko vaan ahdistaa, joten vajosin omaan robottimaiseen olotilaani, eli tein asioita automaattisesti ja unohdin kaiken heti... sitä on niin hankala selittää.

joka tapauksessa nyt oon taas kotona ja jonkin verran parempi olo. vaikka väsyttääkin ihan hirveesti eikä asiat vieläkään pysy mun päässä, mutta ei ainakaan ahdista enää niin paljon.

sain tänään tiskattua melkein kaikki astiat. vielä ois huomiselle jonkin verran jäljellä ja pyykkiäkin pitäis pestä. eipähän ainakaan tekeminen lopu kesken. kun vaan innostuis tekemään jotain.

nyt väsyttää niin paljon etten jaksa edes mennä nukkumaan, inhottava olo. jospa huomisesta tulis vähän parempi päivä. :)

back home

eilinen meni ihan hyvin, vaikka oli taas talo täynnä ihmisiä. jaksoin jopa jutustella jonkin verran eikä tarvinnu mennä makkariin piiloon. käytiin alkuillasta uimassakin, siellä oli ihan superkivaa. vois alkaa käydä useamminkin. :)

tänään ois mentävä porukoilla käymään, kun pitää viedä ens viikolla terapiaan valokuvia itestäni ja muutenkin jotain mulle tärkeitä kuvia. toisaalta en jaksais odottaa että pääsen sinne, näkemään 5:nnen kissani, Hikarin, mutta sitten taas toisaalta ei kiinnostais yhtään mennä sinne, kun ei siellä ole kavereita tai mitään muutakaan. paitsi ihana puutarha. harmi kun ei ole kameraa nyt, olisin voinu ottaa sieltä tänäkin kesänä kuvia.

takapiha viime kesänä, pieneltä osaa. on siellä paljon muutakin :)

happy day

tänään on ollu hyvä päivä. kävin ystävän Jonin kanssa tässä läheisellä uimarannalla pyörähtämässä, illemmalla ehkä uskalletaan jo uimaan porukalla, kun en uskalla julkisesti itse uida kun noita arpia on sen yli pari sataa... jalat näyttää lähinnä tiikeriltä, samoin vasen käsi.

muutenkin on ollu tosi rento päivä, mitä nyt aamulla oli vähän pahalla päällä, mutta kyllä se mieliala siitä on lähteny nousuun, jopa ilman lääkkeitä!

tänään oon tehny vaikka mitä, käyny kaupassa, tehny itelleni datispaikan keittiön pöydälle, pessy pyykkiä, ruokkinu elukat ja vaikka mitä... ehkä osa tästä pahasta olosta johtuu vaan tekemisen puutteesta. tai ainakin se helpottaa ainakin kun saa tarpeeks tekemistä, jota viitsii tehdä ja muutenkin... ettei vaan jää siihen sohvalle makaamaan koko päiväks joka päivä.

tänään mielialaan on auttanu myös hyvä musiikki... aamu alkoi raskaalla musiikilla ja tällä hetkellä soi Lady Gaga. jostain syystä tää saa mut aina hyvälle tuulelle tää Gaga.

harjasin jopa hiukseni ekaa kertaa pariin viikkoon ja meikkasin kanssa! suihkussa en jaksanu käydä kuitenkaan, en tajua mitä niin ylitsepääsemättömän vaikeeta siinä on kun ei jaksa suihkussa joka aamu käydä. tai siis, yleensä käyn kyllä, mutta kun on paha olo niin suihkussa käyminen ja ulkonäöstä huolehtiminen jää ensimmäisenä pois. ehkä siihen menee vaan liikaa energiaa...

mutta tänään kiva päivä jatkuu selvin päin. :)

koska kissat. :)

Iivari on pentu. se nukkuu mun sylissä nytkin, riehuttuaan ensin Pygen kanssa ja yksinään. se kiipeili pöydillä ja verhoissa :D on se vaan niin sulonen... se saa mut aina hymyilemään kun katon sitä. :)

kissat on pitäny mut pystyssä huonoimmissakin olotiloissa, niiden takia oon jaksanu sinnitellä itsemurhan kaipuustani... koska oon pelänny niiden puolesta, että mitä niille tapahtuu jos tapan itteni? kuka niitä hoitaa? noh, nyt ei olis siitä huolta, kun on tuo oma kultakin, mutta en mä enää halua kuolla. oon päässy jo sen vaiheen yli, onneks. :)

nyt pitäis vaan keksiä miten voisin parantua... psykoterapiaan pitäis päästä, mutta siihen pääsyyn kestää monta kuukautta, koska mun psykiatri ja terapeutti oli sitä mieltä, etten jaksais sitä vielä. voi olla etten jaksaiskaan, mutta onhan ne vanhat asiat jotenkin saatava selvitettyä.

taideterapia alkaa tiistaina. me alotetaan valokuvaterapialla. sen nimi oli joku maailman ihanin tyttö tai joku sellanen. ekalla kerralla tutkitaan kuvia minusta jossain tärkeissä elämänvaiheissa, tai muuten vaan mulle tärkeitä valokuvia. sitten ehkä jos ehditään niin mennään ottamaan musta lisää valokuvia. yritetään vähän vahvistaa mun itsetuntoa hyvillä kuvilla itestäni, koitetaan saada mut itteni tajuamaan että mä en ole täys paska. :D en jaksais odottaa... outoa sanoa näin terapiasta :D

"I want to reconcile the violence in your heart
I want to recognize your beauty is not just a mask, 
I want to exorcise the demons from your past, 
I want to satisfy the undisclosed desires in your heart"

Lopun alku

eli siis tämä on minun tarinani parantumisesta, en nyt ala tähän mitään diagnooseja latelemaan, koska niitä riittää vaikka muille jakaa. MUTTA minulla on siis ongelmia pääni kasassa pitämisen suhteen, ja nyt olen päättänyt niistä selvitä ja vanhat asiat selvittää pois päiväjärjestyksestä niin sanotusti.

käyn siis taideterapiassa, keskusteluterapia on tauolla kesän ajan, mutta sitä paikkaa tarvittaessa Tehostetun Kotihoidon työryhmä.

olen ollut kaksi kertaa osastohoidossa, avolla ja suljetulla, enkä halua sinne enää, vaikka tässä vaiheessa sinne ehkä kuuluisinkin.

ongelmien alkamisen lasken siihen aikaan, kun aloin viiltelemään, eli 5. luokalla. siitä on nyt noin 9 vuotta, jos oikein muistelen.

lääkkeet tällä hetkellä ovat oxamin ja tenox, ahdistukseen ja unilääkkeeksi.

päätin alkaa kirjottamaan vähän pirteämpää blogia välillä, blogia, joka kertoo halustani parantua ja olla joskus vielä normaali, toimiva ihminen. en jaksa enää tätä samaa ongelmien ja valheellisen onnellisuuden rinkiä, olen päättänyt kaikista vaikeuksista huolimatta päästä siitä eroon ja näyttää oikeat tunteeni itselleni ja maailmalle.

koska salaamalla tunteet vain satuttaa itseään.