koska kissat. :)

Iivari on pentu. se nukkuu mun sylissä nytkin, riehuttuaan ensin Pygen kanssa ja yksinään. se kiipeili pöydillä ja verhoissa :D on se vaan niin sulonen... se saa mut aina hymyilemään kun katon sitä. :)

kissat on pitäny mut pystyssä huonoimmissakin olotiloissa, niiden takia oon jaksanu sinnitellä itsemurhan kaipuustani... koska oon pelänny niiden puolesta, että mitä niille tapahtuu jos tapan itteni? kuka niitä hoitaa? noh, nyt ei olis siitä huolta, kun on tuo oma kultakin, mutta en mä enää halua kuolla. oon päässy jo sen vaiheen yli, onneks. :)

nyt pitäis vaan keksiä miten voisin parantua... psykoterapiaan pitäis päästä, mutta siihen pääsyyn kestää monta kuukautta, koska mun psykiatri ja terapeutti oli sitä mieltä, etten jaksais sitä vielä. voi olla etten jaksaiskaan, mutta onhan ne vanhat asiat jotenkin saatava selvitettyä.

taideterapia alkaa tiistaina. me alotetaan valokuvaterapialla. sen nimi oli joku maailman ihanin tyttö tai joku sellanen. ekalla kerralla tutkitaan kuvia minusta jossain tärkeissä elämänvaiheissa, tai muuten vaan mulle tärkeitä valokuvia. sitten ehkä jos ehditään niin mennään ottamaan musta lisää valokuvia. yritetään vähän vahvistaa mun itsetuntoa hyvillä kuvilla itestäni, koitetaan saada mut itteni tajuamaan että mä en ole täys paska. :D en jaksais odottaa... outoa sanoa näin terapiasta :D

"I want to reconcile the violence in your heart
I want to recognize your beauty is not just a mask, 
I want to exorcise the demons from your past, 
I want to satisfy the undisclosed desires in your heart"