Lopun alku

eli siis tämä on minun tarinani parantumisesta, en nyt ala tähän mitään diagnooseja latelemaan, koska niitä riittää vaikka muille jakaa. MUTTA minulla on siis ongelmia pääni kasassa pitämisen suhteen, ja nyt olen päättänyt niistä selvitä ja vanhat asiat selvittää pois päiväjärjestyksestä niin sanotusti.

käyn siis taideterapiassa, keskusteluterapia on tauolla kesän ajan, mutta sitä paikkaa tarvittaessa Tehostetun Kotihoidon työryhmä.

olen ollut kaksi kertaa osastohoidossa, avolla ja suljetulla, enkä halua sinne enää, vaikka tässä vaiheessa sinne ehkä kuuluisinkin.

ongelmien alkamisen lasken siihen aikaan, kun aloin viiltelemään, eli 5. luokalla. siitä on nyt noin 9 vuotta, jos oikein muistelen.

lääkkeet tällä hetkellä ovat oxamin ja tenox, ahdistukseen ja unilääkkeeksi.

päätin alkaa kirjottamaan vähän pirteämpää blogia välillä, blogia, joka kertoo halustani parantua ja olla joskus vielä normaali, toimiva ihminen. en jaksa enää tätä samaa ongelmien ja valheellisen onnellisuuden rinkiä, olen päättänyt kaikista vaikeuksista huolimatta päästä siitä eroon ja näyttää oikeat tunteeni itselleni ja maailmalle.

koska salaamalla tunteet vain satuttaa itseään.