kun voiskin vaan nukkua koko ajan... ettei mikään olis todellista ja kaikki vaan vois unohtaa. kohta varmaan vaihdettava puhelinnumeroa, mutta ei se oo niin justiinsa... ottaa päähän kun ei saa olla hetkeäkään rauhassa kun kaikki soittelee koko ajan...
noh, onneks lääkkeet on sentään alkanu toimimaan taas... ainakin jotenkin. uusista lääkkeistä ei oo tullu ainakaan vielä mitään sivuoireita, paitsi kauhea väsymys, ja ironisesti myös vähän pahentunu mun unettomuus. onneks on rauhottavat sitä varten.
eipä kait tässä muuta, himmailen porukoilla edelleen, ei oo asuntoa löytyny eikä asuntotoimistostakaan ole vielä vastattu niin ei voi muuta kun odottaa. eiköhän se jossain vaiheessa tärppää vielä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti