pääsin siis tänään ylös sängystä, yön painajaisten ja heräilyn ja paniikissa olohuoneeseen juoksentelujen jälkeen. eilen vähän tapeltiin niin siitä sitten kivat reaktiot... mutta ei siitä sen enempää, siivosin tänään koko kämpän ja sen aikana vähän "rauhotuin" eli en oo enää niin pahalla päällä... ainakaan ei tunnu siltä.
oon jotenkin ihan hukassa tunteideni kanssa. oon kyllä hukassa muutenkin. ei edes mitään hajua mikä päivä on. onneks ainakin se on selvä että maksoin jo kaikki laskut niin ei tarvii siitä huolehtia enää tässä kuussa. huh.
oon taas lipumassa hiljalleen niiden liian tutuksi tulleiden harmaiden verhojen taakse... mieli ei pysy mukana siinä mitä kroppa tekee ja toisinpäin.
lääkitys on menny taas hiukan perseelleen, koska MTT ei oo lähettäny mun reseptejä apteekkiin niinkun on pitäny. siitä syystä alan taas vajota. (on siihen kyllä paljon muitakin syitä, mutta tuo nyt pahiten...) tällä kertaa pelottavan pirteänä, en oikeastaan ollenkaan masentuneena. mä vaan... haalenen, höyrystyn pois. välillä luulen ihan tosissani voivani vaan kadota olemattomiin. ehkä mun terve järki vaan alkaa kadota pahemman kerran.
uskon että jos haluaa tarpeeksi, voi vaan lakata olemasta.
ehkä tämä maailma onkin harhaa ja verhojen takana odottaa totuus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti