mulla oli epäilys, ja kävi ilmi että se epäilys oli oikeutettu. mun isä pettää äitiä. tai ainakin se suunnittelee sitä. se on vaan ajan kysymys. ne ei pysty edes olemaan samassa autossa, eikä puhumaan enää keskenään. niistä näkee että niitä inhottaa olla toistensa seurassa. en pysty edes kuvailemaan miltä se musta tuntuu. mun pää hajoaa.
toissayönä muistin yhtäkkiä ihan kaiken mitä mulle on koskaan tapahtunu, kaikki pahat ja unohdetut muistot tulvi mun mieleen ihan yllättäen. piti syödä 3 tenoxia ja ties kuinka monta opamoxia että rauhotuin... mun aivot päätti purkaa kaikki tukahdutetut muistot ihan yllättäen. ne päätti muistaa ne kaikki taas. se kaikki tuntu ensin niin vieraalta että luulin ensin ettei ne ollu totta, mutta kyllä ne sittenkin oli.
oon ihan shokissa vieläkin tästä kaikesta mitä viime aikoina on tapahtunu. en osaa olla, enkä ajatella enää. en tiiä pystynkö ikinä purkamaan tätä kaikkea niin ettei se enää tee mua hulluks tai vaikuta mitenkään mun elämään. huomenna olis terapia. ehkä mä tällä kertaa käytän sen hyväkseni, ehkä en pysty puhumaan vieläkään.
tän tekstin kirjottamiseen tarvittiin niin paljon voimia että mä tärisen ja hikoilen, päätä särkee ja pyörryttää. oon tänään vaan maannu lamaantuneena paikallani tekemättä mitään, yrittäny hukuttaa kaikki ajatukset muuhun, mutta se on toivotonta. tällä kertaa en voi vaan unohtaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti