ja taas lähti yks päivä käyntiin huumattujen pilleripalleroiden maailmassa... aamupalahan koostuu light-colasta ja pillereistä: opamox, sertralin, deprakine + ravintolisät. taas yks päivä, josta en enää illalla muista mitään.
tänään on taas taideterapia. oikeastaan odotan sitä "innolla"... ois ihan kiva tuntea jotain... lääkkeet turruttaa mut lähestulkoon sieluttomaks.
lääkkeiden teho on vähän laskenu, eli en nyt ainakaan tällä hetkellä oo ihan töttöröö, toisaalta otin lääkkeet vasta äsken joten ei voi tietää miten ne vähän ajan päästä tehoaa.
mun hoitotiimillä on tällä hetkellä vaan tämä päämääränä: että en tunne mitään. ja vaan siks kun mua ei päästetä siihen terapiaan mikä mua auttais, eli intensiiviseen psykoterapiaan, missä viimeinkin vois selvitä että mikä mua vaivaa. kaikki on ihan pihalla siinä suhteessa. ne ei tiedä mikä mua vaivaa, joten ne pumppaa mut niin täyteen lääkkeitä että niiden vaikutus pyyhkii kaikkien ongelmien oireet. jäljelle jää vaan tyhjä, tunteeton kuori... tai no, eihän se pohjimmiltaan tyhjä ole, sisimmässään siellä jossain on edelleen ne samat ongelmat kun ennenkin, ne on vaan peitetty nätisti niin ettei niitä huomaa.
mutta eipä tässä kai muuta kun alkais valmistautumaan koulupäivään ja koittaa muistaa käydä terapiassa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti