tänään on mun sedän hautajaiset, joihin mua ei kuulemma kaivata, kun haluavat pitää pienen tilaisuuden...
tää asia on pyöriny mielessä jo siitä lähtien kun kuulin sen kuolemasta, joka sekin kerrottiin mulle mitä ilmeisimmin viimesenä. sillon en pystyny näyttämään tai edes tuntemaan mitään tunteita, mutta nyt kun tiedän mitä tänään tapahtuu, oon aika voimaton ja masentunu.
vaivalla sain maksettua vuokran ja laskut, mutta pitäis jaksaa vielä lähteä keskustaan asioille.
eilen vedin kunnon itkupotkuangstit... tai no en nyt ihan. makasin sängyllä ja viiltelin. en vieläkään osaa itkeä. on vaan niin paha olla että vanhaan sudenkuoppaan on helppo hypätä. kaippa tästäkin selviää, pakkohan se on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti