oon ollu nyt porukoilla en tiiä kuinka kauan, muutaman päivän. kävin eilen ensimmäistä kertaa tällä viikolla suihkussa... sen verran väsyny oon ollu etten edes sinne ole tuota ennen jaksanu raahautua. päivät menee ohi nukkuen ja leffoja kattellen ja pihalla pieniä kävelyitä tehden. eilen jaksoin kiertää melkein koko pihan ja viedä kukkia lemmikkien haudoille.
elän kuin sumussa. kaikki on jotenkin epäselvää, enkä saa oikeen ajatuksista kiinni. todellisuus sekoittuu uniin entistä enemmän enkä ole ihan varma, nukunko vai olenko hereillä. koko kropassa tuntuu monen päivän makaaminen kipuna ja paineena. inhottavaa. tekis mieli liikkua enemmän, mutta en vaan yksinkertaisesti jaksa.
suuta kuivaa, maha kurnii. olenkohan syönyt? en kai ainakaan tänään. söinkö eilen? en tiedä, kyllä kai. peilikuva kutistuu ja herään joka aamu pidellen vatsaani. kai mulla vaan on nälkä. ehkä en syö tarpeeksi. ehkä syön, mutta en tarpeeksi usein. ehkä, ehkä, ehkä... kumma kun ei itekkään tiedä.
ikävä kultaa ja omaa kämppää. onneks kissat on sentään täällä. tai no tytöt ainakin. Niilo jäi murun seuraks. eipä noista kyllä oo hirveästi seuraa ollu kun ne nauttii tilasta. tää talo on monta kertaa isompi kun meidän kämppä, joten kissoja ei edes huomaa täällä ollessa, vaikka niitä onkin 5, Hikari mukaan luettuna. se tosin on suurimman osan ajasta ulkona.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti