oon nyt saanu muutaman päätöksen tehtyä täällä ollessani. elikkäs myyn mun eläimet kahta kissaa lukuun ottamatta, ja muutan ensimmäiseen kotikaupunkiini heti kun saan tarpeeks rahaa vuokraan. siihen asti oon täällä piilossa, jossa mun ei tarvii nähdä ketään eikä lähteä ulos. sain muuten laskuni maksettua tänään, mikä oli aika vapauttavaa. enää pitää vaan odotella lisää laskuja, joita tiedän tulevan ainakin 200:n edestä. ei siinä muuten mitään, mutta olis kiva päästä muuttamaankin joskus...
eläimistä vielä tarkemmin että kaks kissaa on jo saanut uuden kodin, yhdelle vielä etsitään. koirallekkin olis kuulemma ainakin vakavasti harkitseva ottajaperhe, ja käärmeen myynti on sovittu ens kuun alkuun. kalat multa kuoli luonnollisen kuoleman kaikki. plus kissat saattoi onkia niistä muutaman koska ne on niin ovelia. peruin myös sen toisen koiran ottamisen, koska oon hyvin vahvasti sitä mieltä että mä en nyt kykene hoitamaan muuta kun noita kahta kissaa itteni lisäks. niistä ei juurikaan oo vaivaa.
mielentilasta sen verran että tänään oon syöny ahdistukseeni ihan järkyttävän paljon. olin monta tuntia niin täynnä että meinasin oksentaa joka kerta kun liikahdin vähänkään. eli tänään oon syöny: kattilallisen tomaattikeittoa, kaks hampurilaista, neljä tai viis lihapiirakkaa, jugurttia, melkein pussin sipsejä ja vielä kääretorttua... mua oksettaa edelleen. jos huomenna jo vähän rajottais. ihme juttu kun pahimmassakin ähkyssä teki mieli vaan tunkea lisää ruokaa suuhun.
ahdistanu tänään muutenkin hirveesti. kysyttiin, haluanko lähteä ulos, että siellä paistaa aurinko eikä edes tuule, mutta en mä pystyny. oon koko päivän vaan maannu sängyssä, hieronu silmiäni, ahdistellu ja tuijottanu tietokoneen näytöltä leffoja siinä toivossa että ne veis tuskan edes hetkeks pois. no okei sain mä sen verran tehtyä että tein lävistyksen tuolle yhdelle jonka luona olen... huimaa!
yhtä leffaa kattoessani mut valtas taas pitkästä aikaa se paniikki, jota ei oo tullut moneen moneen kuukauteen: olenko mä satuttanu jotakuta??? meinasin ponkasta sängystä ylös, mutta en pystynyt edes siihen. jähmetyin vaan paikalleni kun mikäkin kuollu kala. mun silmät oli täysin auki, mutta näin vaan oman käteni jossa oli piikki, uppoutumassa jonkun toisen lihaan ja verta... sitä oli joka puolella, sitä valui uskomatonta vauhtia... en muistanu tai tienny mikä se näky oli, se oli muisto, tai ainakin se tuntu muistolta, samaan aikaan se tuntu siltä että se olis tapahtunu sillä hetkellä. sitä tunnetta on niin hankala selittää. hetken pidätettyäni hengitystäni ja lankutettuani paikallani muistin sen lävistyksen, ja päätin että sen oli pakko olla vaan sekoitus sitä ja mun sairautta. en mä ole voinut satuttaa ketään, oon ollu täällä, tässä huoneessa koko ajan. se vaan tuntu niin todelliselta. niinkun olisin kiduttanu jotakuta. nää on hirveimpiä harhoja mitä mulle tulee/on tullu. huomaa kyllä että lääkkeet on lopussa. oon tosi säikky enkä uskalla tehdä mitään yksin. en edes käydä vessassa, niin paljon mä pelkään että näen harhoja yksin ollessani.
niin niistä lääkkeistäkin sen verran että masennuslääkkeet loppu jo aikaa sitten ja tänään oli eka päivä ilman tasaavia. huomenna luulisin että alkaa vieroitusoireet. pelottaa mihin kuntoon menen taas ilman niitä. rauhottavia on jäljellä vielä opamoxeja ja tenoxeja, mutta ei niistäkään tunnu mitään hyötyä olevan. otin tänään jo 40mg tenoxia 1:n aikaan ja kello on pian neljä, enkä ole edes oikeen väsynyt. paskaa. pitäis kai käydä lääkärissä. pitäis muutenkin, mun keuhkoihin sattuu hirveesti. en jaksa välittää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti