H on mukava mies. se on ollut ainakin parina kesänä pelkkänä liikkuvana hoitajana, "tuurannut" mun silloista varsinaista terapeuttia lomien ajan. jotenkin se sai mut paremmalle mielelle heti ensimmäiselläkin kerralla kun nähtiin. ensinnäkään se ei halunnut istua missään tylsässä toimistossa tai mun kämpällä juttelemassa (koska se ties että vietän muutenkin aikani siellä 24/7), vaan hypättiin autoon ja ajeltiin n.15km:n päähän kahville, jotka se tarjos. juteltiin autossakin tietty koko matka, etsittiin hyviä puolia mun elämästä ja pienistä asioista. kahvilla etsittiin syrjäisin pöytä ja se laittoi mut tekemään masennustestin... sain melkein korkeimmat lukemat, ja H näytti täysin järkyttyneeltä. noh, se sitten kirjaili siinä juttuja ylös, kyseli sitä sun tätä, esim olenko tappamassa itteni, johon vastasin vaan että kato siitä testistä, kun siinä kysytään samaa. vastaukseni oli että tappaisin, jos uskaltaisin, mutten uskalla. H katsoi sitä vähän aikaa, oltiin kumpikin hetki hiljaa ja hymyiltiin toisillemme. sitten juteltiin taas niitä näitä sairauksista ja lääkkeistä ja mahdollisesta hoidosta yms... melkein jokainen meidän hoitokerta oli sellanen että mentiin samaan paikkaan kahville juttelemaan.
H:sta on jäänyt niin hyvä vaikutus että olisin halunnut sen vakituiseksi hoitajaksi, mutta sillon se ei ollut mahdollista. nyt sitten (just mun tuuria) kun olin viimeistä kertaa MTT:llä, odotin lääkärille pääsyä, niin mun terapeutti (Idlaava Vanha Lehmä, niinkun sitä kutsun) tuli odotushuoneeseen ja huomas mut, istui alas ja sanoi että H aloittaakin niillä ihan vakituisena terapeuttina, ja että ne oli jotain puhunut että mun hoitaminen PITÄIS siirtää sille ja että se olis mahdollistakin. noh, minä idiootti muutin sieltä sillon pois! mun oli kyllä pakko muuttaa, kun ei ollut varaa asua siellä, mutta silti. kun nyt muutan takasin, toivon että saan viikoittaiset ajat (vähintään!) H:lle, koska se on oikeasti ainoa ammattilainen joka on tosissaan päässy mun muureista läpi asian ytimeen, eikä sille mene tekosyyt läpi. ja vaikka meniskin, se tietää kyllä mitä mun pään sisällä liikkuu ja kuinka huonoks voin mennä, kuinka nopeasti ja mitä sillon pitää tehdä ja sanoa. se on sentään nähny mut niin ahdistuneena että oon ollu vaan paikallani sohvan nurkassa mykkyrässä, jalat ja kädet täynnä syviä viiltoja, peläten koko maailmaa mutta silti itkemättä ja tuntematta mitään. näin kävi viime kesänä... se ei edes pakottanut mua tikattavaks, se tiesi ettei mua voi siinä tilassa ja tilanteessa pakottaa mihinkään, tai sekoaisin täydellisesti.
mutta jos nyt pääsisin sen hoitolistalle, kun muutan, uskon että mulla olis tosiaan mahdollisuus päästä tän hulluuden niskan päälle, vihdoin ja viimein. mulla saattais ehkä olla jopa motivaatiota siihen tällä kertaa. mun pää alkaa olla niiin solmussa että ihmettelen miten oon vielä tämänkin verran kartalla ympäröivästä maailmasta. tosin oon sen verran traumatisoitunu paska että unohtelen merkittäviä asioitakin mun elämästä, esim. olin unohtanu laittaa tuohon sivupalkkiin traumaperäisen stressioireyhtymän, mikä on sekä huvittavaa että huolestuttavaa, koska juuri kyseisen häiriön takia mulla on muistihäiriö, joka laittaa mut unohtamaan tietynlaisia asioita. nykyään kyllä unohdan melkein kaiken heti kun se on tapahtunut. muistan enää vaan kasvoja. ihmisistä jää mun mieleen vaan kasvot. ei nimiä, ei tietoja missä tapasin ne, tai mitä tein tai puhuin niiden kanssa. paikoista ei jää juuri mitään mieleen. jos kävelen esim 300m vieraassa kaupungissa ja sillä matkalla käännyn yhdeltä nurkalta, olen eksynyt. siks en liiku koskaan yksin. missään. pelkään lopulta eksyväni tuttuunkin ympäristöön. onkohan mulla joku perkeleen varhaisiän dementia oikeasti tulossa vai voiko tän vielä parantaa....
All around me are familiar faces
Worn out places, worn out faces
Bright and early for their daily races
Going nowhere, going nowhere
Their tears are filling up their glasses
No expression, no expression
Hide my head I want to drown my sorrow
No tomorrow, no tomorrow
And I find it kinda funny
I find it kinda sad
The dreams in which I'm dying
Are the best I've ever had
I find it hard to tell you
I find it hard to take
When people run in circles
It's a very, very mad world mad world
Children waiting for the day they feel good
Happy Birthday, Happy Birthday
And I feel the way that every child should
Sit and listen, sit and listen
Went to school and I was very nervous
No one knew me, no one knew me
Hello teacher tell me what's my lesson
Look right through me, look right through me
And I find it kinda funny
I find it kinda sad
The dreams in which I'm dying
Are the best I've ever had
I find it hard to tell you
I find it hard to take
When people run in circles
It's a very, very mad world ... mad world
Enlarging your world
Mad world
Bright and early for their daily races
Going nowhere, going nowhere
Their tears are filling up their glasses
No expression, no expression
Hide my head I want to drown my sorrow
No tomorrow, no tomorrow
And I find it kinda funny
I find it kinda sad
The dreams in which I'm dying
Are the best I've ever had
I find it hard to tell you
I find it hard to take
When people run in circles
It's a very, very mad world mad world
Children waiting for the day they feel good
Happy Birthday, Happy Birthday
And I feel the way that every child should
Sit and listen, sit and listen
Went to school and I was very nervous
No one knew me, no one knew me
Hello teacher tell me what's my lesson
Look right through me, look right through me
And I find it kinda funny
I find it kinda sad
The dreams in which I'm dying
Are the best I've ever had
I find it hard to tell you
I find it hard to take
When people run in circles
It's a very, very mad world ... mad world
Enlarging your world
Mad world
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti