maanantai 11. maaliskuuta 2013

delusions

viimeaikoina mun on ollu tosi hankalaa pysyä samassa paikassa... siis ei fyysisesti, vaan pääni sisällä. hankala olla läsnä. erityisesti unet käy välillä todellisuuden päälle pitkin päivää. tänään meinasin unohtaa painaa nappia oikeaan aikaan linkissä, vaikeuksia se tuotti vielä siinäkin vaiheessa kun olin jo painamassa sitä. jähmetyin hetkeks paikalleni koska näin taas unta vaikka olinkin hereillä.

yritin nukkua, ei siitäkään tullu mitään koska luulin koko ajan että joku tarttuu mun nilkkoihin hetkenä minä hyvänsä. pelkäsin myös että ikkunan takana on joku. pelkään myös nukkumista, koska mun unet on niin todellisia etten herättyänikään tiedä oliko ne totta vai ei. tänään piti puoli tuntia miettiä menikö mun kaveri naimisiin vai ei, ja tulin siihen tulokseen että ei menny, koska mun puhelimessa ei ollu niitä viestejä mitä se mulle unessa lähetti.

mun on jo muutaman päivän tehny mieli viiltää taas pitkästä aikaa, en tiedä miks... tai no tiedän. en halua elää.  tai haluan, en vaan halua elää näin. voisin viettää ihan ok elämää kattellen leffoja ja himmaillen yksin kotona, mutta onko sekään nyt sitten elämää... ja eihän mulla ole vielä kotiakaan.

mun elämä tuntuu niin päämäärättömältä ja turhalta. en oo saanu mitään aikaseks enkä kuulemma koskaan tule parantumaan niin aika toivoton olo. kunpa en olis koskaan syntynykkään... välillä tuntuu että voisin maksaa jollekkin että tappais mut, koska en ite siihen kuitenkaan pysty. tai no ehkä kännissä. vetäis vaan hirveät kännit ja kaikki lääkkeet kurkusta alas niin se olis siinä. sammuisinkin varmaan ennen kun ehtisin kuolla, joten olis luultavasti aika kivutonkin kuolema. en kuitenkaan halua kärsiä vielä kuollessanikin.

...tosin jos nää mun läsnäolemattomuuskohtaukset jatkuu tällasina niin jään varmaan vielä auton alle, tänään meinasin jäädä kolmesti ainakin. en vaan tajunnu missä olin ja sit havahduin siihen kun autot jarrutti renkaat sutien kun olinkin keskellä tietä.  tuonkin olin jo ehtiny unohtaa. oon kaikista selvin ja täyspäisin kun oon ottanu mun rauhottavat. kävin niitä hakemassa yht 200kpl satsin, ei pitäis ihan heti loppua. pelkästään toisella pilleripurkilla sais 12 ihmistä hengiltä... onneks mun lääkärit ei tiedä mun ajatuksista, ne ei antais mulle niitä enää...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti