mihinkäänkuulumattomuus

että sellanen tunne tänään... jotenkin kun oon ajatellu ihmisiä mun ympärillä, miten niillä on oikea elämä, kavereita, töitä, opiskeluja ja päämääriä, oon pakostakin alkanu ajattelemaan omaa olemistani. tai paremmin sanottuna olemattomuuttani.

mä en enää edes muista mistä tää mun sairaslomakierre lähti liikkeelle. en kyllä ehkä haluakkaan muistaa. alkaa ärsyttää kun en edes etsimällä löydä oikeastaan mitään hyvää mitä mulle olis tapahtunu elämässä. onhan niitä tietty joitain, mutta ne on aina kääntyny jossain vaiheessa päälaelleen eli pahaks.

oon niin väsyny olemaan sairas. toisaalta en enää tiedä osaanko olla terve. haluaisin olla, ja sitten taas en. en halua 8-16 työpaikkaa, en halua elää arkea niinkun kaikki muut ympärillä tekee. haluan elää itselleni, koska tiedän ettei mulla ole kovin paljon aikaa elää. kroppa alkaa pikkuhiljaa antaa periks, ja olen tienny jo pienestä asti etten selviä kovin paljon yli 30-vuotiaaksi.

kaks-suuntanen on nostanu taas päätään sen verran pahasti että harkitsen osastolle menemistä. ihan vaan siks että saisin ehkä vihdoin ja viimein hoitosuunnitelman. että pystyisin elämään edes jotenkin normaalisti. tai ei elämään vaan toimimaan. tällä hetkellä pieninkin asia vaatii niin paljon energiaa että ihmettelen miten esim. en oo jo polttanu tätä taloa vahingossa maan tasalle. tänään kävi kyllä lähellä, kun unohdin taas asioita jotka olin just tehnyt. mun päässä ei pysy enää yhtään mikään.

00:14

joo mä alan olla niin arvaamaton että pelottaa itteäkin... meinasin yhtäkkiä heittää koneen seinään ilman mitään syytä. tuli vaan raivonpuuska tyhjästä

alkaa olla kyllä aika paha jo.

Kun ei voi kerta säätää olotilaansa ja voi muuttua noin yhtäkkiä.

jospa mä oonkin vihdoin tulossa hulluks... hulluthan ei tajua olevansa hulluja ja mä en itekkään tajua sitä ennen kun otan rauhottavat iltasin.

alan olla tosiaan väsynyt elämääni. en sano että olisin nyt heti välttämättä itteäni tappamassa, mutta en jaksa elää näin enää kovin kauaa. ehkä viikko osastolla tekis hyvää, vaikka mun mielestä en oo tarpeeks sekasin menemään sinne. tai noh, olen, mutta... en tiiä. mun mielestä pitäis olla aktiivisesti itsetuhonen että pitäis mennä osastolle. mutta se nyt vaan on mun mielipide.

en tiiä. 

onhan tietty vielä pari asiaa jotka mutkistaa asioita entisestään...

mutta nyt en jaksa kirjottaa niistä. 

ehkä sit joskus.