Mikä vappu?

tänään ois vissiin kuulemma ainakin luultavasti vappu... ei mulla. tulin porukoille ja täällä jumitan ainakin jonkun aikaa. ei huvita tehdä yhtään mitään. kissojakaan ei kiinnostanut että tulin tänne. noni, heti kun kirjotin noin niin yks tuli mouruamaan ympärille. ja heti perään toinen. :D kai niitä sittenkin kiinnostaa. kai.

oon tänään erityisen katkera ihmisille joilla on asiat hyvin. sitä se kai teettää kun masentaa ja vituttaa elämä yleensä. paskaa vappua, turha juhla muutenkin. vaan yks tekosyy käyttäytyä ku idiootit ja riehua kännissä. ei siinä, itekkin vetäisin nakit silmille jos olis rahaa edes kymppi, mutta ei.

shit shit shit

Mun pitää ottaa pian kaikki mahdolliset kikat käyttöön mitä vaan suinkin keksin... oon ruhtinaallisesti kohta kusessa, mutta en oikeastaan jaksa välittää enää. jotenkin turhaa stressata asioista joille ei oikeen voi mitään. Oon kuulemma huonommassa kunnossa joka päivä... no jaa, en syö enää lääkkeitä joten se on kai ihan ymmärrettävää. en oo vieläkään jaksanu kysellä aikaa MTT:ltä, vaikka ehkä pitäis. ei vaan huvita hankkia apua. ehkä sit joskus.

oon maannu ties kuinka kauan sohvalla... jotain viikon kai. jooh, kuullostaa oikealta. päivät kuluu pelatessa, kattoessa telkkaria ja leffoja ja syödessä. ihan jees, vaikka kissoja onkin välillä ikävä, eikä ole rahaa. no on mulla 3 euroa, jee. 2viikkoa pitäis pärjätä jotenkin, sit tulee taas rahaa. kai sen jotenkin pärjää, pakkohan se on. (en oo vieläkään saanu palkkaa porukoiltani, mikä vituttaa aika suunnattomasti sekin. niitä ei hirveesti kiinnosta mun asiat. ei ne vaan jaksa välittää, en kyllä minäkään jaksa välittää niistä, vituttaa vaan.)

oon taas aikamoisessa umpikujassa, mutta millon mä nyt en olis. tähän paskaan alkaa jo pikkuhiljaa tottua. on vaan yks asia mikä pistää kaiken sekasin jos se tapahtuu, mutta sitä ei tiiä vielä, enkä siitä sen enempää sano kun en vielä tiedä.

väliaikatietoja. :)

kesä lähestyy... tekee mieli hillua ulkona. varsinkin tänään. aurinko paistaa ikkunasta sisään. ainoa ongelma tässä on se että en oo onnistunu laihtumaan ollenkaan, minkä takia jokaista ulos lähtemistä varten on tehtävä järkyttävä muodonmuutos, eli kilo pakkelia naamaan ja hiukset ylös jotenkin nätisti. tänään ei oikeen jaksais.

vanhempien luota lähdin jo jonkun aikaa sitten. nyt pyörin kaverini nurkissa. en tosin tiedä kuinka kauan. haluaisin oman kämpän, mutta eihän mulla ole siihen varaa vielä pitkään aikaan. ärsyttää. koitan kuumeisesti hommata lainaa että saisin laskut maksettua, mutta aika heikolta näyttää. kun ne nyt soittais niin voisin vihdoinkin uskaltaa vastata.

kaiken kaikkiaan mua ahdistaa. oon kuitenkin päässy lääkkeistä eroon, mikä on kai hyvä asia. viime yönkin nukuin ilman niitä. tuntuu jännältä kun oon jo vuosia nukkunu pelkästään lääkkeillä.

uutta tatuointia pitäis käydä vähän korjauttaa kun siitä meinaa lähteä värit. näyttää ihan harmaalta. :/ noo onneks sen saa ilmaseks korjautettua. :)

pills will change you

jännä olo. johtuu lääkkeistä. maailma pyörii ja kroppa on ihan turvoksissa. kasvot näyttää lähinnä possulta. jospa tää menis ohi kun pitempään syö näitä. nukuin yhteen... liikaa, sekin johtuu lääkkeistä. tänään pitäis muka jaksaa siivota... epäilen vahvasti että roikun edelleen kuumeen molemminpuolin... ja kaikin puolin aika hirveä olo. ei kyllä pään sisällä. jännästi kuuntelen reggaeta, josta en yleensä paljon perusta....

en vieläkään oo ihan oma itteni, tai ei ainakaan tunnu siltä. jospa se jossain vaiheessa tulis taas...

You're so totally deluded

viimeset päivät on ollu erittäin sekavia... en edes muista miks mutta on ollu vaan.

mun oma kone hajos, yks tuuletin lakkas pyörimästä, se ylikuumenee aika nopeesti. vituttaa. pitäis jaksaa korjata se mut ei jaksa. pitäis jaksaa tehä keittoakin mut ei jaksa sitäkään. en tiiä..

kuuntelen vaan musiikkia ja lagaan, ajatukset ei liiku taas mihinkään.

"Good luck good luck

Good luck in your new bed

Enjoy your nightmares honey

When you're resting your head"

battlefield in my head

joopajoo, en muista ollenkaan taas mitä eilen tuli kirjotettua, koska se en ollu "minä"... se oli se toinen minä. tällä hetkellä niistä (terapeutin mukaan) kuudesta persoonasta kaks on aikalailla joka päivä läsnä. toinen on tämä tässä nyt, eli mitä mä sanon Päivä-minäksi. se on stressaantunut, väsynyt ja pyörällä päästään eikä osaa päättää mitään. Ilta-minä muistaa jonkin verran Päivä-minän tekemisistä, mutta se ei toimi toisinpäin. Ilta-minä on rauhallinen, päättäväinen ja järkevä. eilen olin laittanu itelleni muistiin kalenteriin että pitäis soittaa MTT:lle... voi vaan arvata miten siinä kävi... en soittanu. koska Päivä-minä ja Ilta-minä on eri henkilöitä, ja Päivä-minä on aika jääräpää siinä suhteessa että se ei halua osastolle. Ilta-minä taas on sitä mieltä että sinne pitäis mennä.

...ja sitten niiden keskellä on Minä-minä. joka muuten tuli pitkästä aikaa just nyt moikkaamaan. ja luultavasti lähtee myös pian, koska sillä ei kestä pää. Minä-minä tietää mitä kumpikin noista edellä mainituista on tehny ja mitä ne aikoo tehdä. mutta se näkee harhoja ja pelkää niitä, joten se ei viivy koskaan kauaa. mikä taas on ihan perseestä, koska ois kiva olla joskus edes yks päivä oma itteni.

noh, ei voi mitään. ja nyt unohdin ihan täysin mitä mun piti kirjottaa. perkele. no kai se jossain vaiheessa tulee mieleen. Päivä-minä tuli takasin, eikä se muista Minä-minän ajatuksia. osaa olla hankalaa. tulin tänään siihen tulokseen että mun elämä on 5 kertaa hankalampaa kun normi-ihmisillä, vaikka olisin vaan paikallani tekemättä mitään. :P

mihinkäänkuulumattomuus

että sellanen tunne tänään... jotenkin kun oon ajatellu ihmisiä mun ympärillä, miten niillä on oikea elämä, kavereita, töitä, opiskeluja ja päämääriä, oon pakostakin alkanu ajattelemaan omaa olemistani. tai paremmin sanottuna olemattomuuttani.

mä en enää edes muista mistä tää mun sairaslomakierre lähti liikkeelle. en kyllä ehkä haluakkaan muistaa. alkaa ärsyttää kun en edes etsimällä löydä oikeastaan mitään hyvää mitä mulle olis tapahtunu elämässä. onhan niitä tietty joitain, mutta ne on aina kääntyny jossain vaiheessa päälaelleen eli pahaks.

oon niin väsyny olemaan sairas. toisaalta en enää tiedä osaanko olla terve. haluaisin olla, ja sitten taas en. en halua 8-16 työpaikkaa, en halua elää arkea niinkun kaikki muut ympärillä tekee. haluan elää itselleni, koska tiedän ettei mulla ole kovin paljon aikaa elää. kroppa alkaa pikkuhiljaa antaa periks, ja olen tienny jo pienestä asti etten selviä kovin paljon yli 30-vuotiaaksi.

kaks-suuntanen on nostanu taas päätään sen verran pahasti että harkitsen osastolle menemistä. ihan vaan siks että saisin ehkä vihdoin ja viimein hoitosuunnitelman. että pystyisin elämään edes jotenkin normaalisti. tai ei elämään vaan toimimaan. tällä hetkellä pieninkin asia vaatii niin paljon energiaa että ihmettelen miten esim. en oo jo polttanu tätä taloa vahingossa maan tasalle. tänään kävi kyllä lähellä, kun unohdin taas asioita jotka olin just tehnyt. mun päässä ei pysy enää yhtään mikään.

00:14

joo mä alan olla niin arvaamaton että pelottaa itteäkin... meinasin yhtäkkiä heittää koneen seinään ilman mitään syytä. tuli vaan raivonpuuska tyhjästä

alkaa olla kyllä aika paha jo.

Kun ei voi kerta säätää olotilaansa ja voi muuttua noin yhtäkkiä.

jospa mä oonkin vihdoin tulossa hulluks... hulluthan ei tajua olevansa hulluja ja mä en itekkään tajua sitä ennen kun otan rauhottavat iltasin.

alan olla tosiaan väsynyt elämääni. en sano että olisin nyt heti välttämättä itteäni tappamassa, mutta en jaksa elää näin enää kovin kauaa. ehkä viikko osastolla tekis hyvää, vaikka mun mielestä en oo tarpeeks sekasin menemään sinne. tai noh, olen, mutta... en tiiä. mun mielestä pitäis olla aktiivisesti itsetuhonen että pitäis mennä osastolle. mutta se nyt vaan on mun mielipide.

en tiiä. 

onhan tietty vielä pari asiaa jotka mutkistaa asioita entisestään...

mutta nyt en jaksa kirjottaa niistä. 

ehkä sit joskus.

kuulun selkärangattomien joukkoon.

Mulla on ongelma. näin viimeyönä unta joka sai mut taas tajuamaan asioita. syy mun parisuhteiden epäonnistumiseen on se, etten osaa luottaa ollenkaan muihin ihmisiin. en pienimmissäkään asioissa. mä en pysty tasapainoiseen suhteeseen kenenkään kanssa sen takia. mutta minkäs sille voi kun kaikki ihmiset kusettaa kuitenkin jossain vaiheessa. joka ikinen poikaystävä on joko valehdellu tai ollu väkivaltanen jollain tapaa.

tuoreinta exää on välillä aika kovakin ikävä... tai niitä sen hyviä puolia ainakin. mutta se oli väkivaltainen... ei siis aina, vaan kännissä. mutta tosin sillä ei ollu mitään syytä olla sellanen. kolme kertaa lupas lopettaa juomisen kokonaan, mutta ei lopettanu. eilen puhuttiin taas puhelimessa ja se sano menevänsä tänään lääkäriin hakemaan lääkkeet sen ahdistukseen ja lupas taas lopettaa juomisen. olishan se sille itelleenkin parempi. se olis kaikille parempi jos se lopettais. se nyt on vaan siitä itestä kiinni. vaikka se onnistuiskin, en tiedä pystynkö siltikään luottamaan siihen. enhän mä luota muihinkaan...

silti, vaikka luottamuspula on helvetin suuri, huomaan haaveilevani taas parisuhteesta. haluan jonkun jonka kanssa halis ja kattelis leffoja, viettäis muutenkin aikaa ja joka pitäis mut turvassa pahalta maailmalta. kaipaan hellyyttä, läheisyyttä ja hauskanpitoa.

olin eilen muuten töissäkin.... voin kertoa että musta ei ikinä tule mitään liukuhihnatyöntekijää! se homma oli niin puuduttavan yksitoikkoista paskaa että ei mitään rajaa. huomenna pitäis mennä taas, koska lupasin. huomenna pääsen sentään lajittelemaan pehmoleluja ja kortteja, joten se on (ainakin toivottavasti) vähän kivempaa. eikä mulla ole hajuakaan siitä millon saan palkan siitä työstäni, jos edes sellasta saan. ei olis ensimmäinen kerta kun teen töitä ilmaseks tuolle puljulle... noh, jos ei mulle makseta niin se on sitten siinä, mulla ei siitä lähtien ole enää perhettä jos multa kysytään. en jaksa hyväksikäyttöä miltään suunnalta enää pätkääkään. yksin "kaveri" on mulle jo noin 200e velkaa, eikä se todellakaan tule niitä koskaan maksamaan. vinkuu vaan koko ajan lisää rahaa. ja minä ääliö annan, koska en jaksa tapella. vittu. oon pettyny itteeni. mulla ei sit kai ole enää ollenkaan sitä luonteenlujuutta vai mikä se nyt on. nyt vasta tajusin kun kirjoitin ihan ylös asti miten homma menee. en olis uskonu.