pills

tänään oli superpäivä ja käytiin nii monessa paikassa että en ees muista. psykiatrilla käytiin ainakin ja sain uusia lääkkeitä, taas. :D ravintolisien sun muiden kanssa tulee syötyä 13- 28 pilleriä päivässä. jos ei näillä nyt lähe nii ei sitten millään! :D

nälkää ja kissankakkaa

ei oo vähään aikaan tullu kirjoteltua mitään kun oon ollu niin täykkäreiden lumoissa.

oon nukkunu aika paljon, vähän yrittäny nousta sängystä ylös siivoilemaan päivisin ja... noh, siinäpä tuo oikeastaan onkin.

meille tuli kuudes kissa, eli Tiki. se on ihan pikkunen muihin verrattuna ja piti kauhean murinan ekat pari-kolme päivää kun oli täällä. eilen se säikäytti jäämällä jumiin kaulapantaan leuastaan... oli jotenkin saanu sen kaulan ympäri ja suuhunsa.

rahat alkaa olla aika finaalissa, kun multa evättiin tuo asumistuki, enkä tiedä miks. pitää kai mennä kelalle sitäkin selvittelemään tuossa keskiviikkona kun sillon mulla on lääkäri ja päätettiin tehä oikeen tehopäivä siitä, eli hoidetaan kaikki asiat kerralla kun täältä nyt ulos lähetään. en oo käyny ulkona viime torstaista lähtien.

parvekeremppa alkaa olla lopuillaan eli ei enää kauaa kun pääsee sinne ihmettelemään.

nyt pitäis vaan keksiä tekemistä tälle päivälle. varmaan pelaillen ja ohjelmia kattellen menee tämäkin päivä.

aivopieru

pää lyö tyhjää. täällä sitä ollaan edelleen talonvahtina... hazy days... tänään ollu hirveän vetelä ja turvonnu ällö läski ummehtunut olo... johtunee varmaan siitä etten oo liikkunu täällä ollessa juuri muuten ku kauppaan ja takasin, ja syöny oikeastaan pelkkiä herkkuja. jos huomenna alkais taas yrittämään elää normaalia elämää. tämä päivä menee kai vielä saunoen, pelaillen ja ohjelmia kattellen koneelta ja telkusta. ei oikeen innosta tehä mitään ku on tällanen olo. :/

cats!

huomenna olis tarkotus lähteä kullan vanhemmille talonvahdiks kissojen kanssa, kun ne lähtee johonkin reissuun. ens torstaina tullaan takasin ja samana päivänä meille tulee uus kissanpentu. vähän jännittää että miten nuo muut siihen suhtautuu, mutta uskon että ne tulee hyvin toimeen. meidän Niilo on ollu aika yksinäinen kun nuo muut ei tykkää leikkiä sen kanssa, joten me toivotaan että tästä uudesta tulis sille hyvä kaveri. muilla meidän kissoilla on jo omat "parinsa" eli kaverit joiden kanssa ne leikkii, nukkuu ja huolehtii toisistaan eniten. Kleo ja Miemo on yks pari ja Iivari ja Pyge toinen. ja kaikki ne syrjii Niilo rassukkaa. :( kyllähän ne välillä leikkii, mutta useimmiten se saa Miemolta selkäänsä jos se yrittää leikkiä väkisin muiden kanssa kun niitä ei innosta. :( vähän ahdastahan täällä tulee kai olemaan kanssa, mutta eiköhän sopu sijaa tee :)

eipä nyt oikeen muuta tuu mieleen...

dreams are killing me

kolme viikkoa putkeen painajaisia, joka yö. joka helvetin yö. viime yönä oli kaikki kuolemassa, jopa minä. joona oli jättäny mut ja vaikka mitä kaikkea... heräsin 4 kertaa. kerran tuli taas lähdettyä sängystä ja kerran heräsin ilmeisesti omaan huutooni.

nää yöt vois jo loppua. en jaksa enää. haluan nukkua omaa untani, en lääkeunta. haluaisin kerrankin herätä olematta kuolemanväsynyt, ja haluaisin mennä nukkumaan pelkäämättä sitä, mitä yöllä saatan nähdä ja luulla.

liikaa virtaa edelleen

kämppä kiiltää puhtauttaan, mun selkä on antamassa jo periks mutta mieli ja kädet kaipaa vielä vaan lisää tekemistä. harmi kun mulla ei ole edes lankaa että voisin neuloa tai virkata, eikä oo helmiä että voisin tehä koruja. maalaamisesta ei tuu yhtään mitään kun kädet tärisee aika holtittomasti.

oon käyny läpi joka ikisen laatikon jopa kaapeista ja komeroistakin, heittäny kaiken turhan roskiin ja järjestelly tarpeelliset omiin paikkoihinsa, puunannu ja pyyhkiny enemmän kun varmaan ikinä. siltikään ei vielä muka riitä. kohta on varmaan mentävä soittelemaan naapureiden ovikelloja jos ne tarviis siivousapua :D

en malta edes pelata pleikkarilla, mikä on jo tosi huolestuttavaa. sen verran oon onnistunu pysymään aloillani että katoin yhen leffan ja pari ohjelmaa telkkarista, mutta sinä aikana oli pakko lakata sormien kynnet kahteen kertaan ja varpaiden kerran.

toisaalta tää on ihan mukava olo, mutta toisaalta taas ihan hirveä, kun ei voi edes istua paikallaan ilman että alkaa lihaksia pakottaa liikkumisen tarve. mieli ei suostu pysymään yhdessä paikassa samaan aikaan, vaan se harhailee minne sattuu.

kun olis vaan puolet tästä virtamäärästä niin ois just hyvä olla...

siivous jatkuu

joo alkaa menee jo aikalailla yli tää mun siivousinto... oon järjestelly jo melkein kaikki kaapit ja tein "pipilaatikon" eli sieltä löytyy kaikkea mitä tarvii jos jotain sattuu, tulee haava tai kipeeks yms. samalla tein pari remppa tarvike ja johtolaatikkoa, alkaa tuntua ettei täällä muuta ookkaan kun noita ja maalausvehkeitä. tein myös kissojen tarvikkeille oman paikan ja siivosin akvaarion aina huonoks menneitä lehtiä myöten. sitä tehdessä yks kissoista päätti käydä siellä uimassa :D rassukka juoksi piiloon makuuhuoneeseen jalkojaan sätkien :D

kultakaan ei saanu unta, johtunee ehkä mun kolistelusta. :D se pelas vähän aikaa ja nyt se meni kauppaan ostamaan tupakkaa ja kissojen tarvikkeita ja mulle muromysliä aamupalaks, kun on tuo syöminen jääny vähän vähemmälle nyt kun on ollu virtaa tehä kaikenlaista nii unohttunu. :)

mitähän sitä seuraavaks keksii, varmaan pestävä tänään pyykkiä jos on vapaita vuoroja. :)

manian alkusoinnut

mjooh, heräsin sitten vähän yli klo 3 yöllä enkä sitten enää pystyny nukkumaan, vaan oli pakko alkaa siivoamaan. jos uskaltaisin mennä yksin kellariin, veisin varmaan pyykkiäkin pyörimään... keittiön ikkunaan oli pakko laittaa lyhtyjä roikkumaan, eteisen lattia oli pakko pyyhkiä ja kylppäri oli järjesteltävä uudestaan peilikaappia myöten. tuli myös siivottua kissan laatikko ja laitettua pyykit kaappiin. tein myös kissoille uuden nukkumapaikan ja kaikkea muuta aivan järjetöntä, kuten järjestelin kortit jääkaapin ovessa uuteen järjestykseen, puhumattakaan ruokakomerosta.

oishan tuo kaikki ihan jees muuten, mutta kun tuohon tunteeseen herää kesken unien ja vielä näin älyttömään aikaan, ei voi muuta kun tulla siihen johtopäätökseen että maniakausi on taas tulossa, ellei parhaillaan jo ole päällä. ja tätähän ei pysty hallitsemaan muuten kun syömällä rauhottavia, mutta en halua, koska niistä tulee tokkurainen olo. mieluummin ajan itteni ihan piippuun joka päivä ja nukun sitten mitä nukun niiden rauhottavien voimalla mitä syön illalla. päivällä en halua niitä syödä.

oikeastaan ihan hyvä olo, vaikka tää ajankohta vähän ärsyttää kun yöllä piti tulla. mieluummin oon pirteä kun ihan kauhean angstinen tai vielä pahempaa, jumissa. ja hyötyy tästä kämppäkin kun jaksan pitää sen nyt ojennuksessa... ainakin sen aikaa mitä tätä kestää.

päivällä oli ihan hyper olo, en pystyny keskittymään mihinkään enkä silti pystyny tekemään mitään, koska menin ihan liian ylikierroksilla. makasin vaan sängyllä ja pelasin jossain välissä vähän pleikkarilla, mutta ei oikeen mikään hirveemmin innostanu. nyt taas innostais, mutta kello on niin vähän ja on niin vähän enää tekemistä etten taida tehdä mitään, ellen keksi jotain järkevää tekemistä.

clean home, clear head.

oon huomannu miten tyydyttävää siivoaminen on. pää tuntuu selvemmältä kun kämppä on siisti, enkä jaksais odottaa että pääsen taas siivoamaan. jotenkin tulee aina hyvä mieli kun on siivonnu. ja kun siivoaa.

oon ajatellu jonkun verran joulua tänään, missä vietän vai vietänkö ollenkaan, ja tulin siihen johtopäätökseen että haluan viettää sen kinnulassa appivanhempien luona. meillä ei kuitenkaan tapahdu yhtään mitään, eikä mun porukoillakaan, joten haluann sinne. eipähän menis ihan ohi kuitenkaan vaikka turha kulutusjuhla onkin. haluan vaan aikaa perheen ympäröimänä.

viimein ylös sängystä

pääsin siis tänään ylös sängystä, yön painajaisten ja heräilyn ja paniikissa olohuoneeseen juoksentelujen jälkeen. eilen vähän tapeltiin niin siitä sitten kivat reaktiot... mutta ei siitä sen enempää, siivosin tänään koko kämpän ja sen aikana vähän "rauhotuin" eli en oo enää niin pahalla päällä... ainakaan ei tunnu siltä.

oon jotenkin ihan hukassa tunteideni kanssa. oon kyllä hukassa muutenkin. ei edes mitään hajua mikä päivä on. onneks ainakin se on selvä että maksoin jo kaikki laskut niin ei tarvii siitä huolehtia enää tässä kuussa. huh.

oon taas lipumassa hiljalleen niiden liian tutuksi tulleiden harmaiden verhojen taakse... mieli ei pysy mukana siinä mitä kroppa tekee ja toisinpäin.

lääkitys on menny taas hiukan perseelleen, koska MTT ei oo lähettäny mun reseptejä apteekkiin niinkun on pitäny. siitä syystä alan taas vajota. (on siihen kyllä paljon muitakin syitä, mutta tuo nyt pahiten...) tällä kertaa pelottavan pirteänä, en oikeastaan ollenkaan masentuneena. mä vaan... haalenen, höyrystyn pois. välillä luulen ihan tosissani voivani vaan kadota olemattomiin. ehkä mun terve järki vaan alkaa kadota pahemman kerran.

uskon että jos haluaa tarpeeksi, voi vaan lakata olemasta.

ehkä tämä maailma onkin harhaa ja verhojen takana odottaa totuus.

back to reality

viimeajat on ollu aika... rankkoja. sekosin totaalisesti tuossa joku aika sitten. en pystyny liikkumaan ollenkaan. muutenkin tapahtunu vähän liian paljon kaikkea.

mutta hyvänä asiana pidettäköön sitä että pääsen vihdoinkin sinne intensiiviseen psykoterapiaan, kunhan pääsen ensin muuttamaan ja löydän terapeutin.

lääkärille on aika kuun lopussa ja lääkkeet loppuu ennen sitä.

paljon pieniä hankalia juttuja ja niiden päälle vielä isojakin. ei oo helppoa mutta pakko jaksaa vaikka monta päivää tuntunu jo siltä että kohta menee järki lopullisesti.

destruction

mulla oli epäilys, ja kävi ilmi että se epäilys oli oikeutettu. mun isä pettää äitiä. tai ainakin se suunnittelee sitä. se on vaan ajan kysymys. ne ei pysty edes olemaan samassa autossa, eikä puhumaan enää keskenään. niistä näkee että niitä inhottaa olla toistensa seurassa. en pysty edes kuvailemaan miltä se musta tuntuu. mun pää hajoaa.

toissayönä muistin yhtäkkiä ihan kaiken mitä mulle on koskaan tapahtunu, kaikki pahat ja unohdetut muistot tulvi mun mieleen ihan yllättäen. piti syödä 3 tenoxia ja ties kuinka monta opamoxia että rauhotuin... mun aivot päätti purkaa kaikki tukahdutetut muistot ihan yllättäen. ne päätti muistaa ne kaikki taas. se kaikki tuntu ensin niin vieraalta että luulin ensin ettei ne ollu totta, mutta kyllä ne sittenkin oli.

oon ihan shokissa vieläkin tästä kaikesta mitä viime aikoina on tapahtunu. en osaa olla, enkä ajatella enää. en tiiä pystynkö ikinä purkamaan tätä kaikkea niin ettei se enää tee mua hulluks tai vaikuta mitenkään mun elämään. huomenna olis terapia. ehkä mä tällä kertaa käytän sen hyväkseni, ehkä en pysty puhumaan vieläkään.

tän tekstin kirjottamiseen tarvittiin niin paljon voimia että mä tärisen ja hikoilen, päätä särkee ja pyörryttää. oon tänään vaan maannu lamaantuneena paikallani tekemättä mitään, yrittäny hukuttaa kaikki ajatukset muuhun, mutta se on toivotonta. tällä kertaa en voi vaan unohtaa.

oireilua

ihan hirveät vierotusoireet ollu melkein koko päivän, alko tuossa viiden aikaan heikottaa ja oksettaa ja tärisyttää, sit menikin vähän aikaa ihan yyberlujaa, nauroin ja tärisin ihan hervottomasti, hakkasin jalkojani yms. oksettaa, tärisyttää, hermot... no ei nyt mitenkään kireällä, mutta aika heikoilla. käytiin kävelyllä ja kävelin niin lujaa että jo 15min jälkeen oikea jalka alko olee niin kipeä ettei sitä enää edes tuntenu kunnolla. tulipahan siivottuakin kaikessa tohinassa. olo on kun narkkarilla joka ei oo saanu päivän fixiä. pääkin nykii ja aika hirveä olo. otin äsken iltalääkkeet, tai ainakin osan niistä, joten kaiken järjen mukaan tän pitäis pikkuhiljaa helpottaa, mutta ei ainakaan vielä tunnu tehoavan. saas nähdä saanko nukuttua ollenkaan tänä yönä ja mitä huomisesta koulupäivästä tulee... huoh.

tämä kaikki siis sen takia kun päätin olla syömättä rauhottavia aamulla ja päivällä, pelkästään illalla nukkumista varten. tähän mennessä niitä on tullu syötyä määräysten mukaan yks aamulla, yks päivällä ja kaks illalla. tänään otin yhen aamulla ja kaks nyt illalla. päivällä jätin välistä. aikamoista myrkkyä kun yhen pillerin syömättä jättäminen jo saa tällaset olot aikaan.

laiskamato

eihän siitä kouluun menemisestä tullu sitten yhtään mitään kun otin aamulääkkeet.. sänky vei voiton. voisin lopettaa noiden rauhottavien syömisen aamulla kun ne väsyttää niin perkeleesti.. en edes tajua miks mun pitää syödä niitä pitkin päivää.

huomenna uus yritys. tänään jos kävis vähän kävelemässä ja kattelemassa mitä ulkona on tapahtunu ja miltä todellinen maailma näyttää. alan kyllästyä tähän eristäytyneisyyteen. pitäis varmaan alkaa käymään enemmän ulkona ja nähdä enemmän ihmisiä, se vois ehkä piristää. harmi vaan on hyvin harvoja ihmisiä joita edes haluan nähdä. suurin osa tuntemistani ihmisistä on jotenkin... sietämättömiä. mutta se taitaa vaan johtua minusta.