jos nyt tuommosella kuvalla paiskais tähän alkuun...
tänään oli ihan hyvä päivä, aina siihen asti kunnes.... en muista enää. yhtäkkiä tuli taas vähän paranoidi olo. sit jengiä ramppas täällä kans taas aika paljon koko sen ajan kun oon täällä ollu.
selittämisestä tai ylipäätään puhumisesta ei oo tullu tänään yhtään mitään, eikä kyllä nukkumisestakaan. meen vaan joka päivä enemmän ja enemmän sekasin. eilisen tapahtumat tuntuu siltä kun niistä olis viikko tai jotain... aamusin löydän puukkoja ympäri kämppää ja yks aamu oli vielä miekkakin sängyn alla...
yöllä tuntuu että joku seisoo ihan vieressä ja tulee aina mielikuva miten se joku käy päälle ja sit hätkähdän hereille ja sängystä ylös, kierrän koko kämpän läpi kumarassa, useimmiten puukko tms kädessä ja etsin sitä joka seisoo mun sängyn vieressä vaikka eihän täällä ketään saatana ole!
sitten kun sattuu olemaan sen verran selvänä että tajuaa ettei se ole todellista niin tuntuu samalla ihan idiootilta ja samalla pelottaa, koska kohta se mun viimenenkin järjen hiven juoksee karkuun ja lujaa... noh, sit sitä mennäänkin taas vaihteeks osastolle...
mutta sillon kun en ole sekasin, on hyvä olla. tai no sillonhan mä olen just sekasin... mutta eri tavalla. sellasessa omassa onnellisessa tietämättömyyden kuplassani jota ei pysty rikkomaan väkisin, se vaan hälvenee välillä pikkuhiljaa. sit kun se häviää kokonaan, alkaa ahdistaa ja sekoan sillä pahalla tavalla.
että näin. nii joo ja harhat on takasin ja ne on erilaisia, nyt mun pään sisälle pyrkii joku ja se pääsee sinne jos en pidä pipoa päässä, joten en edes muista millon mulla ei olis ollu pipoa päässä... varmaan sillon kun pitkästä aikaa silvoin taas jalkani tässä jokunen päivä takaperin... en muista siitä mitään.
mut joo, ei muuta. nyt yritän saada ehkä vähän unta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti