joka tapauksessa, oon huomannu että kaikkine vikoineen se on hieno tyyppi, ja ehkä ainoa joka on jaksanu mua ja mun ongelmia yhtä hyvin ellei jopa paremmin kun minä. se on myös aina ollu valmis keräämään mun palaset kun joku on hajottanu mut sirpaleiks, enkä voi koskaan korvata sitä, niin tärkeää se on mulle ollut. ilman sitä olisin tappanu itteni jo vuosia sitten.
meillä on myös yksi asia mitä ei mikään tule koskaan häviämään, nimittäin meillä oli lapsi. mä olin raskaana, mutta asiat ei sujunut niinkun niiden olis pitänyt ja nyt siitä on tullut jo viisi vuotta kun me menetettiin se... tammikuun 11. tulee aina olemaan yks niitä päiviä joita vihaan koko sydämestäni.
oon viimeaikoina ajatellu monia exiäni ja muitakin ihmisiä jotka ei enää ole mun elämässä syystä tai toisesta, ja oon tullu siihen lopputulokseen että oon tehny hirveesti paskoja asioita muille ihmisille, enkä oo välittäny muiden tunteista ollenkaan.
tämä kuvastaa täydellisesti meidän hyviä aikoja kyseisen exäni kanssa:
...ja täytyy myöntää että mulla on välillä ikävä sitä huumoria.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti